Tehdas ry:n kesätaiteilija Hanna Marno on löytänyt Siikaisista kodin, työtilat ja kasapäin puuta. Marnon uusi veistos pohtii taiteilijaidentiteettiä ja yhteisöllisyyttä.Kuuntele juttu
Iida Kerokoski
7.8. 14:01
TilaajilleKuva: Saija Vuori
Pori, Siikainen
Kun kuvataiteilija Hanna Marno pyydettiin porilaisen Tehdas ry:n kesätaiteilijaksi, hän toi mukanaan kasan puuta. Ainakin lehtikuusta, koivua, haapaa, vaahteraa, pihlajaa ja leppää.
Niistä syntyi veistos, jota tehdessä hän on pohtinut taiteilijaidentiteettiä ja yhteisöllisyyttä.
Nyt parin viikon ikäistä teosta ympäröivät Marnon työskentelyn jäljet. Ensi vuonna saniaiset ovat jo peittäneet tallaumat, Marno toivoo.
Tulevat ja menevät -teos on inspiroitunut Ranskan Lascaux’n luolamaalauksista. Kymmeniä tuhansia vuotta vanhat piirustukset ovat olleet aikansa animaatioiden alusta: hahmot on saatu eläviksi tulen ja varjojen avulla.
”Kalliopiirrokset voisivat yhtä hyvin olla meidän aikamme ihmisten tekemiä. Meidän aivomme eivät ole muuttuneet mihinkään”, Marno ihailee.
Lascaux’n luolan seiniin on jääkauden loppuvaiheessa maalattu satoja eläinmaalauksia, joiden joukossa on lajeja, jotka nykyaikana tunnetaan vain fossiileista.
Kuka?
Hanna Marno
- 42-vuotias.
- Asuu Siikaisissa.
- Kotoisin Helsingistä.
- Valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta.
- Tehdas ry:n kesätaiteilija 2024.
- Tehnyt myös Porin Etelärannassa syyskuun loppuun saakka esillä olevan Édouard Samettijalka -veistoksen.
”Luolamaalauksista näkee, miten lajeja on kadonnut. Myöhempien sukupolvien piirroksissa eläimistä on piirretty vain ääriviivat”, Marno kuvailee.
Marnoa kiehtoo luolamaalausten ajan yhteisöllisyys. Yksi monijalkainen eläin saattaa kuvastaa kokonaista laumaa, tai koko laumalla on käytössään vain yksi sorkka.
”Luolamaalauksissa eläimellä voi olla vaikka kolme päätä ja seitsemän vartaloa.”
Myös Marnon Tulevat ja menevät -teos esittää monijalkaista eläintä. Sillä on useita päitä ja raajoja, kenties sarviakin.
”Puu on vaikuttanut merkittävästi muotomaailmaani. Puulla on omat tarinansa, ja ne antavat taiteilijalle valtavasti vinkkejä siitä, minne mennä”, Marno kertoo.
Marno on löytänyt puumateriaalin vasta viime vuosien aikana. Aiemmin Uudellamaalla työskennellessään hänen oli vaikea löytää veistoksiinsa sopivaa raakapuuta. Siikaisiin muuton myötä tilanne muuttui.
”Nyt hamstraan puuta jatkuvasti. On mieletöntä, että puu on saattanut odottaa varastossa jopa 30 vuotta”, Marno kertoo.
Marno muutti Siikaisiin kolme vuotta sitten. Aiemmin hän on asunut ja työskennellyt muun muassa Yhdysvalloissa.
”Siellä tajusin, että on ihan sama, missä olen. Kun edellinen työtila meni alta, Siikaisista löytyi juuri sopiva. Olen kotiutunut tosi hyvin, mutta en vieläkään tiedä, milloin täällä on paras sienikausi”, Marno sanoo.
Tulevat ja menevät -veistos on esillä Tehdas ry:n veistospuistossa ympärivuotisesti. Kuva: Saija Vuori
Luonnosta on tullut Marnolle tärkeä asia vasta aikuisiällä. Nykyään hänen työskentelyään määrittävät puumateriaalin lisäksi muun muassa sienet ja kasvit, joista hän valmistaa omat maalinsa.
Tulevat ja menevät on nähtävissä Tehdas ry:n veistospuistossa, Porin vanhaa lyhytaaltoasemaa ympäröivässä metsikössä. Veistos valmistui heinäkuussa, jolloin Tehdas ry:n kesänäyttely oli jo käynnissä. Kesänäyttely on avoinna elokuun loppuun saakka, veistospuisto vuoden ympäri.
”Veistospuisto on hidas, omaa tahtiaan elävä projekti, johon pyritään joka vuosi tuottamaan muutama pysyvä teos. Osa teoksista palautuu vähitellen osaksi luontoa”, Tehdas ry:n sihteeri Jussi Matilainen kertoo.
Tehdas ry:n toimintamalliin kuuluu taiteilijaidentiteetin häivyttäminen. Yhdistyksen näyttelyt ovat kollektiivisia ja anonyymejä, eikä jäsentaiteilijoita tuoda yksilöinä esiin. Veistospuiston teokset liittyvät selkeämmin tekijäänsä, mutta Marno toivoisi, että näin ei tarvitsisi olla.
”Olisi mukavaa, jos teoksia saisi tehdä useammin ihan ilman nimeä. Taide on kuitenkin pääasia, en minä taiteilijana”, Marno sanoo.
