Satakunnan Kansa, 7.7.2022

Satakunnan Kansa, 7.7.2022

Kulttuuri

Väinölässä saa kohta paukuttaa keskellä metsää olevaa punatähteä – radioaseman teoksia kehiteltiin päivän pikatestinäyttelyissä

T-E.H.D.A.S.-taiteilijaryhmän kesänäyttely rakentuu yksilöllisen ja yhteisöllisen työskentelyn epämääräisellä rajapinnalla.JaaTallennaKommentoi

TILAAJILLE

Laura Pietiläinen, Julia-Kovács-Haavisto, diskopalloa kannattava Jussi Matilainen, Antti Pedrozo ja Iida Nikitin pohtivat Väinölän radioasemalle syntyvää installaatiota. Kaikkien teoksien paikka ei ole vielä varmistunut, mutta avajaiset ovat vasta lauantaina.

Laura Pietiläinen, Julia-Kovács-Haavisto, diskopalloa kannattava Jussi Matilainen, Antti Pedrozo ja Iida Nikitin pohtivat Väinölän radioasemalle syntyvää installaatiota. Kaikkien teoksien paikka ei ole vielä varmistunut, mutta avajaiset ovat vasta lauantaina. 

KUVA: HEIKKI WESTERGÅRD

Jukkapekka Varjonen, 7.7. 18:15

Pori

Väinölän radioaseman metsässä loistaa iso, metallinen punatähti. Siihen kiinnitetään ketjuilla pajavasara. Kun tähteä lähestyy ja sitä vasaralla lyö, antaa läheiseen puuhun kiinnitetty liiketunnistin paukkeelle ylimääräistä resonanssia.

Latvialaisen taiteilijan Andris Maračkovskisin viime viikolla tekemän teoksen Let the past be the past (suom. Anna menneen olla mennyttä) viestin ymmärtää vajavaisellakin poliittisen historian koulutuksella.

Antti Pedroso esittelee veistospuiston vielä keskeneräistä, latvialaisen Andris Marackovskisin teosta Let the past be the past.

Antti Pedroso esittelee veistospuiston vielä keskeneräistä, latvialaisen Andris Marackovskisin teosta Let the past be the past. 

KUVA: HEIKKI WESTERGÅRD

PUNATÄHTI on osa Väinölän radioaseman ympäristössä jo perinteeksi muodostunutta porilaisen taiteilijayhteisön T.E.H.D.A.S. ry:n kesänäyttelyä.

Kuudetta kertaa järjestettävä kesänäyttely hurmaa edelliskesien tapaan yhteisöllisyydellään, kokeilunhalullaan, leikkisyydellään sekä luonnon ja taiteen välisellä vuoropuhelullaan.

Radioaseman korkeassa päätilassa paperisuikaleita ja videokuvaa yhdistelevä installaatio kuvaa osaltaan näyttelyn nimeä Interlace/Lomittuminen.

Iida Nikitin kertoo, kuinka television vanhassa siirtotekniikassa kuva koostui pienistä puolikuvista niin, että silmä näki sen kuitenkin kokonaisena.

Radioaseman näyttelyssä paperisuikaleisiin heijastettu kuva hajoaa kuitenkin niin, että se ei pysy kasassa täydellisenä, vaikka kuinka katsoja yrittää löytää kokonaisuuden.

Teosta katsellessa voi pohtia olemassaolomme huokoisuutta tai pirstaloitunutta maailmaamme.

RADIOASEMAN perällä olevassa näyttelytilassa leikitään puolestaan videokuvalla, valoilla ja peileillä.

Katsoja voi tuntea installaation ääressä jopa pienoista korkean paikan kammoa seistessään meren äärellä, jyrkänteen rannalla

”Pidän interaktiivisista asioista”, kertoo mahdollisesti improvisaatioesityksen avajaisiin tuova Julia Kovács-Haavisto.

Vaikka taiteilijaryhmä käyttää teoksissaan modernia tekniikkaa ja digitaalista mediaa, huomauttaa Jussi Matilainen, että samalla ollaan osin aika tukevasti asetelma- ja maisemamaalauksen traditiossa.

Kuvissa on hyödynnetty lähistön luontoa ja Kokemäenjoen vartta. Mukana on myös elokuvallista ilmaisua ja vahvaa äänimaailmaa.

Vahvaa symbolikkaa Kokemäenjoen rannalla.

Vahvaa symbolikkaa Kokemäenjoen rannalla. 

KUVA: HEIKKI WESTERGÅRD

TAITEILIJOIDEN mukaan kesänäyttely kehkeytyy yksilöllisen ja yhteisöllisen työskentelyn epämääräisellä rajapinnalla. Teoksilla ei ole nimeä, eikä erikseen nimettyä taiteilijaa.

Tämän kesän teeman alustava idea syntyi jo viime kesän näyttelyn päättäjäisten yhteydessä. Keväällä tehdaslaiset tekivät yhden päivän Fast Show -testinäyttelyitä.

”Siellä syntyi luonnoksia esimerkiksi paperi-installaatiostamme. Eivät ne olleet tosin noin isossa mittakaavassa”, muistelee Antti Pedrozo.

Vaikka noin kymmenhenkisen taiteilijaryhmän kaikki jäsenet ovatkin porilaisia, kiihkeimmillään näyttelytyö on viimeisinä päivinä ennen näyttelyn avajaisia.

”Kun keräännymme tekemään kesänäyttelyä, on ideoiden vaihtaminen ja erilaisten osaamisten hyväksikäyttö helpompaa. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme. Lainaamme toisiltamme elementtejä siten, että niistä muodostuu yksi kokonaisuus.”

Kuvan veistospuiston penkki on väinöläläisten vanhojen herrasmiesten suosiossa keskustelupaikkana.

Kuvan veistospuiston penkki on väinöläläisten vanhojen herrasmiesten suosiossa keskustelupaikkana. 

KUVA: HEIKKI WESTERGÅRD

T.E.H.D.A.S. ry:n kesänäyttelyn hienouksiin kuuluu, että ympärillä oleva puisto on sen keskeinen elementti.

”Luonto ja suhde luontoon kulkevat teoksissamme aina mukana. Olemme samalla amatööripuutarhureita”, kertoo Laura Pietiläinen.

Aikojen saatossa radioasemarakennuksen ulkopuolinen näyttely on laajentunut monen teoksen kokoelmaksi.

Kesäkuussa pidetyn kansainvälisen puuveistosymposiumin myötä Radioasemantie sai uusia komeita puuveistoksia. Itse puistoon on tullut kaksi uutta teosta.

Punatähden tehnyt Maračkovskis on taiteilijayhdistyksen kutsutaiteilija. Latvialaisen taidot olivat tulleet porilaisille tutuksi tämän osallistuttua Raumalla RaumArs-taiteilijavierasohjelmaan.

Porin taidemuseosta yhdistys sai Valentinan Kargan teoksen Circle #1: A Storytelling Infrastructure.

Teos tuo mieleen Ulvilan Liikistön käräjäkivet. Kehämuodostelmassa olevien kivien ääressä ei kuitenkaan jaeta oikeutta, vaan kiviin on kaiverrettu sanat, jotka johdattavat erityisen pelin avulla 3–6 osanottajaa keskinäiseen tarinankerrontaan.

Veistospuistossa voi ihmetellä lomittumista vielä vuosikymmeniä kesän näyttelyn jälkeenkin. Puistossa sidottiin haavan versoja yhteen niin, että ehkä joskus tulevaisuudessa ihmetellään lehtipuita, jotka ovat lomittuneet kolmesta juuresta yhteen.

T.E.H.D.A.S ry:n kesänäyttely Väinölän radioasemalla: 10.7. –20.8. ke-su, klo 11–18. Avajaiset 9.7. klo 14– 22.

Uutista korjattu 12.7. kello 15.03. Antti Pedrozon sukunimi oli alkuaan kirjoitettu väärin s-kirjaimella.

Alkuperäinen artikkeli: https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000008930134.html

Follow by Email
YouTube
Instagram