Kulttuuri|Nähtävyydet

Näin syntyy Suomen erikoisin mäntykuja

Porin Väinölässä voi nyt seurata ulkona kuvanveistäjiä työssään. Radioaseman Veistospuisto laajenee.

Porilainen kuvanveistäjä Antti Pedrozo työsti veistoksensa jänishahmon korvia Väinölän Veistospuistossa. Ohikulkijat ovat seuranneet töiden etenemistä. Veistokset valmistuvat perjantaina, ja Tehtaan kesänäyttely avautuu Radioasemalla 9.7. KUVA: JOONAS SALLI

Pori

Moottorisaha ärjyy ja ilmassa leijuu sahanpurua. Viisi taiteilijaa veistää Väinölässä korkeita puuveistoksia nosturit apunaan. Radioaseman Veistospuistoon syntyy tällä viikolla 8–10 metriä korkeita uusia taideteoksia.

Porilaiselle Heikki Hautalalle nosturin käyttäminen on uutta.

”Ensimmäinen päivä meni huimauksessa. Piti totutella ylhäällä tekemiseen ja nosturilla liikkumiseen”, Hautala sanoo.

Radioasemalle johtaa sembramäntyjen kuja. Nämä puut kuolivat yli kymmenen vuotta sitten ja samalla syntyi idea niiden muuttamisesta veistoksiksi. Puut jäivät seisomaan sijoilleen, ja pian niihin syntyivät ensimmäiset veistokset.

Nyt porilainen taiteilijakollektiivi T.E.H.D.A.S. isännöi kymmenpäiväistä puunveisto-symposiumia, jonka aikana kuusi mäntyä muuttuu veistoksiksi. Radioasemalle johtaa pian mitä erikoisin mäntykuja.

Lkhagvadorj Dorjsuren Mongoliasta työsti Veistopuiston puukujalla ensimmäisenä näkyvää työtä. Hän kertoi, että huojuvassa nosturissa työskentely vaati aluksi hieman totuttelua. KUVA: JOONAS SALLI

Mestari Mongoliasta

Yksi kuvanveistäjistä, Lkhagvadorj Dorjsuren, tekee jo toista puuveistosta. Hän on joukon kokenein. Mongoliassa asuva Dorjsuren on veistänyt koko ikänsä ja matkustaa jatkuvasti ympäri maailmaa työstämään milloin puuta, milloin jäätä. Jäänveistossa hänet on palkittu maailmanmestarina.

Dorjsuren kertoo puunveiston alkavan siten, että hän tarkastelee veistettävää puuta ja sen muotoja.

”Tätä ei aloiteta piirtämällä vaan puuta katsomalla. Jokainen puu on muodoltaan erilainen. On katsottava puuta ja pohdittava. Se on vaikeaa”, Dorjsuren sanoo ja nauraa.

Dorjusren ja muut veistäjät kuvaavat, kuinka puu ikään kuin itse kertoo, millaiseksi se tulee veistää. Nyt hän työstää mäntykujan ensimmäistä teosta, joka toivottaa kävijät tervetulleeksi Veistospuistoon. Sen huipulla maailmaa syleilee hahmo, jota veistäjät kutsuvat performanssitaiteilijaksi. Veistoksesta erottuu myös T.E.H.D.A.S. -kollektiivin tunnus, Dada-nalle.

Porilaisen Heikki Hautalan veistos muodostuu puisista päistä. KUVA: JOONAS SALLI

Lopettamisen vaikeus

Aluksi veistäjät valitsivat kukin oman puunsa käsiteltäväksi. Ensin puuta työstetään moottorisahalla, ja haluttu muoto veistetään karkeasti. Käytössä on veistoon myös jyrsimiä, talttoja ja erilaisia pienkoneita.

Tekijöille päätettiin pian antaa täysi vapaus valita aiheensa. Veistoksia he työstävät täysiä työpäiviä niin pitkään kuin aikaa suinkin on eli perjantaihin asti.

”Veistos ei ole koskaan valmis. Aina tulee uusia ideoita”, toteaa Dorjsuren. Jossain kohtaa työstäminen täytyy vain lopettaa.

Porilainen kuvanveistäjä Antti Pedrozo kertoo aloittaneensa työn fiilistelyllä oman puun äärellä.

”Leikkaaminen vaatii tarkkuutta, sillä puissa on aika paljon lahoa, kun oksakohdat alkavat lahoamaan. Ei voi mennä liian syvälle. Laho pitää leikata pois ja miettiä tarvittaessa veistoksen muotoa uudelleen. Tärkeää on, että veistos on tuvallinen, eikä kaadu seuraavassa tuulessa”, Pedrozo sanoo.

Antti Pedrozo (vasemmalla nosturissa) kertoo nähneensä puun haarassa jänishahmon korvat. Muutkin muodot syntyivät puun sanelemana. Oikealla veistostaan työstää Heikki Hautala. KUVA: JOONAS SALLI

Väinölän Radioasemalle johtaa pian mitä erikoisin puukuja. Puita jää vielä työstettäväksi veistäjille tulevillekin vuosille. KUVA: JOONAS SALLI

Yksityiskohta Antti Pedrozon vielä keskeneräisestä veistoksesta. KUVA: JOONAS SALLI

Michel de Kok veistää puuhunsa kasvoja. KUVA: JOONAS SALLI

Fyysistä työtä

Vaikka Heikki Hautalalle puunveisto on tuttua, tällä kertaa vaikeutena on, että puu on juurineen kiinni maassa, eikä sitä voi liikutella. Hän toteaa, että erilaisia yksityiskohtia voisi työstää loputtomiin, mutta uskoo veistoksen valmistuvan aikataulussa.

Puunveisto tässä mittaluokassa on raskasta fyysistä työtä, ja veistäjät ovat paiskineet täysiä työpäiviä.

”Pari ekaa päivää vähän kipuilin. Kroppa oli ylirasittunut ja myös henkisesti oli painetila keksiä jotain rajallisessa ajassa. Nyt kroppakin on tottunut. Päivän jälkeen sormet kyllä menevät jäykäksi ja joka paikassa tuntuu”, Hautala kertoo.

Antti Pedrozo tekee tyypillisesti tilaus- tai kilpailutöitä. Myös puunveisto-symposiumissa veistäjille maksetaan teoskorvaus. Tarkoituksena on myös kokoontua yhteen, keskustella ja saada uutta tietoa työkaluista ja veistotekniikoista. Jo toisten taiteilijoiden työskentelyä seuraamalla oppii paljon.

Pedrozo toivoo, että Veistospuistoa voidaan jatkaa jo ensi vuonna, jotta kuja saataisiin valmiiksi.

”Sitten voimme jatkaa sitä metsään – onhan täällä puita.”

Alkuperäinen artikkeli: https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000008884223.html