Hyvää maanantaita kollektiivi. Itse olen ollut kylvyssä koko aamupäivän katsoen youtube-videoita Star Trekin historiasta. Se ehkä resonoi tervehdyksessä. Olinko luvannut olla jossain muualla? Ehkä. Mutta vitut, sanon minä. Vai mitä? Otetaan ihan chilli maanantai. Kyllä sitä sorvin ääreen sitten ehtii.
Viime viikolla tapahtui taas asioita. Mennääx sillee järjestyksessä? Ei tässä montaa kohtaa minulta tule, jos haluat jotain raportoida niin antaa paukkua. Kuten yllänäkyvistä kuvista käy ilmi Toni toi kaikkein pyhimpään joukon Porin taidekoulun opiskelijoita. Tultuamme tietoiseksi vieraan seurueen läsnäolosta, ohikiitävän hetken, vimmaisen puunveiston synnyttämän myskin ja sahanpurun laskeutuessa olin huolestunut. Mutta toisin kuin Afrikan savannien musta sarvikuono, vanhempi alfa Pedrozo ei raadellut Tonia hänen opiskelijoidensa katsoessaan avuttomina vierestä.
Sen sijaan Antti hohkasi pienen auringon lailla autoritääristä isällistä charmiaan ja toivotti seurueen tervetulleeksi. Tehtaan toiminta ja filosofia tuotiin ihmisten tietoisuuteen luontevasti ja kattavasti. Antin aseista riisuva charmi ja Tonin asiantunteva pedagoginen herkkyys oman lennokkaan letkautteluni lubrikoimana takoivat optimaalisen atmosfäärin. Opiskelijat olivat ilmeisen vaikuttuneita.
Toni vapautuu luontosuhteen ja taiteen ekofeministisessä tanssissa, taustalla Kimmo Kaivannon kummitus. Ainoastaan asemalla folks. #ainoastaan asemalla
Illalla sitten töiden päätyttyä joimme niin paljon viinaa että Helena Petäistö sai aivoinfarktin. #juotiinniinpaljonettäpetäistösaiaivoinfarktin #2soon
Aikuiset miehet kuuntelee trip hoppia ja dokaa kylmässä, tavallaan on kivaa. Kuvan valoilmiö ei ole Kimmo Kaivanto #notmykaivanto
Se oli tiistai. Hei kuka hoitaa meidän twitteriä? Kymppi vetoa että #juotiinniinpaljonettäpetäistösaiaivoinfarktin tulee trendaamaan aivan hulluna. Somebody get on this. Mä haen ittelleni jonkun drinkin, continental breakfast, jonkun pitää ottaa tää twitteri haltuun. Laura hei! ei hitto mä soitan sulle, mä joudun kuitenkin nouseen täältä kylvystä hakeen sitä drinkkiä.
Okei. T.E.H.D.A.S. Ry:n “noin viikon 38” viikkokatsaus jatkuu. Keskiviikko on mun parisuhdepäivä sillon tehdään parisuhdeasioita. Tästä ei tingitä. Se on eheyttävää. Toissa viikolla itkin ihan vaan ku se tuntu hyvältä. Douppii. Kokeilkaa.
Oli myöskin liian kova darra puuveistosten jatkamiseen koska #juotiinniinpaljonettäpetäistösaiaivoinfarktin…
Torstaina oli aseman siivoustalkoopäivä, Iida ja Antti ja Jesse voi päivittää siitä lisää. laitetaan pari tilannekuvaa…
Itselle ehkä havahduttavin elämys oli että yhteisötaidetriennaalin seinämaalauksen yksi hahmo näytti ihan mun peruskouluvuosieni pahimmalta koulukiusaajalta:
Kuumottavaa, meni pasmat aivan sekaisin. Vitun Soslan. Iski pintaan sellainen outo paniikkikohtaussoija ja kaiken lisäksi reväytin selkäni kun yritin tikkailta nostaa yhtä Heikin isoa maalausta seinälle. Näin myöskin viikolla outoa unta missä kaunis ranskatar (vähän niinku se Bruce Willisin gimma Pulp Fictionista) riisui eroottisesti toppinsa ja sen kummankin rinnan tilalla oli itsenäisesti ympärilleen mulkoileva Morgan Freemanin pää. Douppii. Onneksi heräsin ennen kuin kumpikaan niistä puhui.
Ei kai mulla muuta. Tällä viikolla Das Kluppe. Jussin kanssa ei tavallaan vieläkään tervehditä samoissa tilaisuuksissa, tavallaan ei osaa kumpikaan itse ensimmäisenä sanoa mitään, mutta onhan nämä sosiaaliset ympyrät täällä niin pienet että varmaan pitäis. Enemmän kiusaantunut kuin vittuuntunut tässä kohtaa että olkoon tämä sellainen oliivin oksa. Peace? Bruh? Sellanen sapettaa että ollaan niinku “ei kai mulla muuta” ja sitten jatketaan vaikka kuinka. Tää on ihan kuin jokainen puhelu mun äiten kanssa. Ja kaiken lisäksi hänen oman aivoinfarktinsa jälkeen se selostus kestää puolet pidempään.
#juotiinniinpaljonettäpetäistösaiaivoinfarktin
edit: se varmaan kävi ilmi että mun äitini ei ole Helena Petäistö? Hyvä. En tiedä miksi koin tarpeelliseksi täsmentää.
