RETKI<\/p>\n
Ikkunani ulkopuolelta kuuluu jatkuva sirkutus; miten voi olla niin monotoninen \u00e4\u00e4ni varpusilla? En
\nhalua haukkua varpusia, neh\u00e4n ovat suloisia ja lent\u00e4v\u00e4t ja touhuavat, kylpev\u00e4t hiekassa, se vasta on
\nsuloista. Katselen ikkunasta ulos. Mietin valkoista valoa verhon takana, kuinka valoisaa on, kun
\nkatselee verhon takaa ja kuvittelee valoisaa. Se sokaisee oikeastaan. En avannut verhoa heti silloin,
\nkun ajattelin tuota tai avasin hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4. En halua olla se er\u00e4s, jonka p\u00e4\u00e4 imeytyi sis\u00e4\u00e4n. K\u00e4vin
\nmin\u00e4 eilen ulkona, istuin puiston penkill\u00e4. Siskoni sanoi, ett\u00e4 veisi minut ajelulle, ett\u00e4 k\u00e4visimme
\njossain kauempana rannalla tai luonnonhelmassa. H\u00e4n ajattelee, ett\u00e4 min\u00e4 vain irvistelen ja
\nkuuntelen \u00e4\u00e4niaaltoja, joutilas ketale. En usko, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minua ketaleena, vain hieman hitaana
\nehk\u00e4. Aina silloin vastaan h\u00e4nelle, ett\u00e4 k\u00e4yn l\u00e4pi taantunutta eloonj\u00e4\u00e4mistapahtumaa. Silloin h\u00e4n
\nhym\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tyls\u00e4mieliselt\u00e4.<\/p>\n
Ei minussa mit\u00e4\u00e4n vikaa ole, tykk\u00e4\u00e4n vain olla ja tarkkailla. En ole kovin innostunut tekem\u00e4\u00e4n koko
\najan jotain. En muutenkaan k\u00e4sit\u00e4 miksi pit\u00e4isi olla niin aktiivinen, silloinhan ei ehdi ajatella
\nmit\u00e4\u00e4n, aktivoi vain jatkuvasti kaiken mit\u00e4 eteen tulee ja sen j\u00e4lkeen on aivan v\u00e4synyt. Pit\u00e4\u00e4
\nkuunnella ruumistaan ja tehd\u00e4 mit\u00e4 jaksaa. Esimerkiksi minun ruumiini sis\u00e4ll\u00e4 on hyvin paljon
\nmateriaa, joten se on hyvin hidas ja pime\u00e4. Mutta niinh\u00e4n kaikkien ruumiit ovat pimeit\u00e4, siis sis\u00e4lt\u00e4.
\nKerran er\u00e4s mies sanoi minulle, ett\u00e4 n\u00e4yt\u00e4n v\u00e4h\u00e4n synk\u00e4lt\u00e4, min\u00e4 vastasin ett\u00e4 yksi keino saada
\nvaloa ihon alle on jauhaa sile\u00e4st\u00e4 lihastani soikean muotoisia m\u00f6ykkyj\u00e4 tai pihvej\u00e4. Tykk\u00e4\u00e4n sanoa
\ntuollaisia asioita, eiv\u00e4t ne ole sen ihmeellisempi\u00e4, v\u00e4h\u00e4n vain korneja ja t\u00f6ker\u00f6it\u00e4 ja saavat jotkut
\nhiljaiseksi siksi aikaa kunnes h\u00e4ivyn tilanteesta. Min\u00e4h\u00e4n olen hieman t\u00f6ker\u00f6, mit\u00e4p\u00e4 siit\u00e4, ei se
\nminua haittaa. Tai ehk\u00e4 haluan vain paljastaa ajatukseni. Kenelle, itsellenik\u00f6 vai muille? Ei, vaan
\nsille jonka olen taidokkaasti kuvitellut olevan, h\u00e4nell\u00e4 on siniset, ruskeat, mustat silm\u00e4t ja kaikkea
\nsiihen liittyv\u00e4\u00e4. Mutta v\u00e4h\u00e4n liian mustat, ei liian, mutta uskomattomat. Liian paljon kuvitelmia,
\nliian my\u00f6sh\u00e4ist\u00e4 kuvalle, v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 kun ajattelenkin. Silmist\u00e4 tuntee mit\u00e4 kaikkea ne voivat n\u00e4hd\u00e4 tai
\novat n\u00e4hneet joskus.<\/p>\n
Silti, miksi pit\u00e4isi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 katsella ja kuunnella muita ihmisi\u00e4, mielummin katselee puita tai autoja
\ntai vaikka asfalttia. Te saatte minut varuilleni, pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n asioita. Asioita, ajatuksia, jotka eiv\u00e4t
\njohda mihink\u00e4\u00e4n. Punaista, sinist\u00e4, vihre\u00e4\u00e4, tuota naista tuossa kuvassa \u2013 liian punainen kuva.
\nAinaista katsomista. Mit\u00e4 katsoisi t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Tuota ja tuota, ent\u00e4 tuota tai taivasta? Aina voi nojata
\nv\u00e4h\u00e4n taaksep\u00e4in, se on siin\u00e4 n\u00e4kyvill\u00e4, ikuinen \u00e4\u00e4rett\u00f6myys harmaans\u00e4vyiss\u00e4 joita voi huokailla
\npilvisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. Joskus makaan puistossa nurmikolla katsellen taivasta. Silloin mietin miksi en
\nnostaisi k\u00e4si\u00e4 yl\u00f6s \u2013 katse kuljettaa valoa ja k\u00e4det heiluvat ilmassa. Kyll\u00e4 taivasta jaksaa katsella.
\nIhmiset ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hassuilta puistossa. K\u00e4yn aina v\u00e4lill\u00e4 puistossa, yleens\u00e4 istun penkill\u00e4 ja
\nkatselen muita, monenlaisia tyyppej\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 asioita samanaikaisesti vierekk\u00e4in: ei edes tied\u00e4
\nmit\u00e4 kaikkea he tekev\u00e4t. Niist\u00e4 tulee absurdeja eleit\u00e4 vierekk\u00e4in, liittym\u00e4t\u00e4 toisiinsa, ihmiset eiv\u00e4t
\nliity toisiinsa, mutta muodostavat jotain yhteist\u00e4. He ovat innostuneita ja kuvittelevat innostuneesti
\njotain yhteist\u00e4. He tekev\u00e4t osansa ja kuvittelevat yhdess\u00e4 (mutta erikseen) jonkin tapahtuvaksi,
\ntekev\u00e4t yhteisen mielikuvan.<\/p>\n
L\u00e4hdimme ajamaan sinne jonnekin kauemmaksi retkelle. Meill\u00e4 oli ev\u00e4it\u00e4, mehua ja voileipi\u00e4.
\nVoileiv\u00e4t maistuvat hyvilt\u00e4 retkell\u00e4 ja uimisen j\u00e4lkeen.Tykk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 minun voileipien sis\u00e4ll\u00e4 on
\nvoita, maksamakkaraa ja miedonmakuista juustoa kaksi siivua, joskus ehk\u00e4 kurkunsiivuja my\u00f6s.
\nSiskolleni en jaksanut puhua mit\u00e4\u00e4n, kirjoitin vain runoja muistikirjaani, kirjoitan niit\u00e4 toisinaan
\nmutta en n\u00e4yt\u00e4 niit\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n, v\u00e4lill\u00e4 luen niit\u00e4 uudestaan:<\/p>\n
Oli er\u00e4s
\nh\u00e4n antoi minulle syd\u00e4mens\u00e4 ja rakkautta
\nlis\u00e4ksi hieman my\u00f6t\u00e4tuntoa mutta ei muuta
\nh\u00e4n imi lihaani ja kuvitteli sit\u00e4 kohduksi tai mullaksi
\nnousin ja yritin k\u00e4vell\u00e4 niin h\u00e4n tarjosi minulle vaunujaan.
\nYritin kaatua niin h\u00e4n tarjosi minulle nojiaan
\nyritin puhua
\nh\u00e4n painoi k\u00e4tens\u00e4 mahalleni, toisen k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4n nosti yl\u00f6s
\nja sanoi:
\npiirr\u00e4n maahan ympyr\u00e4n
\nt\u00e4m\u00e4 paikka on annettu meille
\nse lohduttakoon meit\u00e4.
\nMinua alkoi v\u00e4sytt\u00e4m\u00e4\u00e4n
\nliian my\u00f6h\u00e4\u00e4n kehittyv\u00e4 tahto<\/p>\n
Nostin katseeni kirjastani, katsoin maisemia. Kaunista, melkein kuin maaseudulla, peltoja ja
\nniittyj\u00e4. Sitten ajettiin viel\u00e4 hetken aikaa ja olimme perill\u00e4. S\u00f6imme heti osan ev\u00e4ist\u00e4, s\u00e4\u00e4stin yhden
\nvoileiv\u00e4n uinnin j\u00e4lkeen sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi. Uimisessa on jotain suurenmoista, olen aina pit\u00e4nyt siit\u00e4,
\npainoton tila ja kun sukeltaa se hiljaisuus ja humina pinnan alla. Kelluin ja katselin taas taivasta.
\nSiskoni huusi minulle jotain, mutta en saanut selv\u00e4\u00e4, kun korvat olivat veden alla. H\u00e4n huitoi siell\u00e4
\nrannan vieress\u00e4 ett\u00e4 tulisin l\u00e4hemm\u00e4ksi, ei saa uida liian kauaksi. Uin rantaan. Pohjamudassa tuntui
\nj\u00e4rvisimpukoita. Makasin pyyhkeeni p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se oli v\u00e4h\u00e4n liian lyhyt, jalat tulivat pohkeiden kohdalta
\nyli hiekalle. Katselin taivaalle. Massiiviset voimat ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4lleni, taivaan v\u00e4rit. Pilviin voi
\nheijastaa herkki\u00e4 ajatuksia, kaipuun kohteita, hetkellisi\u00e4 julmuuksia, muistoja elokuvista, kuulen
\nkoneen surinan p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, se oli vain lentokone. Olen mieltynyt aivokemiaani, ajattelen kohtauksin,
\njotain tapahtuu, sitten tulee seuraava tilanne, ilma seisoo sitten se liikkuu, suin ohilent\u00e4v\u00e4n linnun
\nsulat, kiillotan ne, kiillotan taivaan, puhdistan lehdet, hion kivet, huojun oksien mukana, katson
\naurinkoon, valaisen ja odotan syksy\u00e4, mittaan et\u00e4isyydet, liikun askeleet, j\u00e4nnit\u00e4n pinnan ja lasken
\nveneen, tuon sille laineiden \u00e4\u00e4nen, hajotan veneen, syvenn\u00e4n kohtaa, uitan heid\u00e4t rantaan, m\u00e4d\u00e4t\u00e4n
\nruumiit, siirr\u00e4n pilvi\u00e4, vet\u00e4ydyn kauemmas, jotta maisemaan mahtuisi enemm\u00e4n taivasta. Olipa
\nkaunis kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4. Auringossa tuli hiki hetkess\u00e4. Istuin siin\u00e4 ja vesi kimmelsi ja kutsui. Teki mieleni
\nupottaa taas p\u00e4\u00e4 veteen.<\/p>\n
Saisipa asua t\u00e4llaisessa paikassa, j\u00e4rven rannalla tai maaseudulla. Aina ymp\u00e4rill\u00e4 jotain kaunista.
\nVoi ei! Jalassani oli punkki. Katso sisko, jalassani on punkki! Hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ne ovat inhottavia ja
\npelottavia otuksia. Miten voi olla niin pienell\u00e4 niin tiukka ote? Kummallista. \u00c4h olipa tyls\u00e4\u00e4, juuri
\nkun kaikki oli niin nautinnollista. Oikeastaan reagoin voimakkaasti punkkeihin, mutta samalla en
\njaksanut oikein v\u00e4litt\u00e4\u00e4 reagoida voimakkaasti. Siskoni alkoi h\u00f6ss\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se pit\u00e4isi heti ottaa
\npois. No joo joo, mutta ei sit\u00e4 nyt t\u00e4ss\u00e4 saanut pois. Minulle alkoi tulla ik\u00e4v\u00e4 olo koko asiasta.
\nHuomasin, ett\u00e4 rannan vieress\u00e4 oli talo, pusikon takana, p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja kysym\u00e4\u00e4n jos
\nsiell\u00e4 olisi punkkipihdit. En jaksanut kuunnella siskoni vouhotusta ja meill\u00e4 oli viel\u00e4 pitk\u00e4 ajomatka
\nedess\u00e4. Pihassa istui nuori nainen ja sitoi vihtaa. Kerroin h\u00e4nelle asiani ja h\u00e4n oli hyvin yst\u00e4v\u00e4llinen
\nja lainasi pihtej\u00e4. Seuraavaksi h\u00e4n kutsui meid\u00e4t saunomaan, rannassa oli puusauna ja h\u00e4n sanoi,
\nett\u00e4 olisi mukavampi, jos olisi seuraa. P\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4, olin yll\u00e4ttynyt ett\u00e4 siskonikin halusi viett\u00e4\u00e4
\niltaa ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 tuntemattoman luo saunomaan. Aivan kuin h\u00e4n olisi jotenkin lumoutunut siit\u00e4 paikasta
\nja tarjouksesta. Olimme pitk\u00e4\u00e4n l\u00f6ylyss\u00e4 ja k\u00e4vimme uimassa, istuimme laiturilla. Emme voineet
\najatella en\u00e4\u00e4 ajavamme takaisin otettuamme useamman saunaoluen, meid\u00e4n oli pakko j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6ksi.
\nKello oli varmaankin jo l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 aamua, kun menimme nukkumaan. Noustuamme minulla oli
\nhiukan krapulainen olo ja ajattelin ett\u00e4 aamu-uinti varmaan auttaisi. Sitten tuo nainen alkoi taas
\nl\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 saunaansa ja me j\u00e4imme sinne viel\u00e4 toiseksikin p\u00e4iv\u00e4ksi. Kun seuraavana
\np\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vihdoin l\u00e4hdimme ajamaan takaisin – h\u00e4n teki meille my\u00f6s ev\u00e4\u00e4t – minut valtasi hyvin
\nsurullinen, mutta samalla tyytyv\u00e4inen olo. Olimme taas hiljaa automatkan, vierekk\u00e4in, katselimme
\nmaisemia, minua ei huvittanut kirjoittaa mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
RETKI Ikkunani ulkopuolelta kuuluu jatkuva sirkutus; miten voi olla niin monotoninen \u00e4\u00e4ni varpusilla? En halua haukkua varpusia, neh\u00e4n ovat suloisia ja lent\u00e4v\u00e4t ja touhuavat, kylpev\u00e4t hiekassa, se vasta on suloista. …<\/p>\n","protected":false},"author":13,"featured_media":140071,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-140070","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140070","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/users\/13"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=140070"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140070\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":140072,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140070\/revisions\/140072"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media\/140071"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=140070"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=140070"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=140070"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}