SEIN\u00c4T YMP\u00c4RILL\u00c4<\/p>\n
Haluan rakentaa pienoismaailman, kaupungin, maanalaisen ihanan koristeellisen kyl\u00e4n.<\/p>\n
Kuka jaksaa ajatella unia? Varsinkaan toisen unia, pimeit\u00e4 ajatuksia. Unissa vauvat muuttuvat
\nisoiksi yksisilm\u00e4isiksi h\u00e4m\u00e4h\u00e4keiksi. Sylist\u00e4 liukuu pois m\u00f6ykky, putoaa jalkoihin ja tallautuu alle.<\/p>\n
Kauniina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olen pihalla. Siell\u00e4 on hyv\u00e4 olla. Silloin ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4, mik\u00e4
\non seuraava teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6, kokemus, aikaansaatava asia, tekij\u00e4n tekem\u00e4 teos. Laitan siemeni\u00e4 maahan
\nja j\u00e4\u00e4n odottamaan: papu, ruusupapu, pensaspapu, salkopapu, h\u00e4rk\u00e4papu, herne, nauris, peruna,
\nkaali, salaatteja, tillej\u00e4, basilikoja, timjameita, avomaalla kasvavia avomaankurkkuja. Kukkia,
\nkeltaisia, sein\u00e4\u00e4n viereen ja tuonne polun varteen, unikoita aidan viereen, kakkaroita, p\u00e4ivi\u00e4
\nkulutettuja pihalla, ulkona, miettim\u00e4tt\u00e4, en mieti, laitan vain n\u00e4it\u00e4 n\u00e4in yksi, kaksi kolme
\ntoivottavasti kasvavat nopeasti. Pimeet\u00e4 olla maan alla ja yritt\u00e4\u00e4 kasvaa sielt\u00e4 yl\u00f6s.<\/p>\n
Pit\u00e4isi tehd\u00e4 remonttia, muuttaa ilmett\u00e4 ja v\u00e4rej\u00e4, ei jaksa aina katsella n\u00e4it\u00e4 samoja seini\u00e4, esineit\u00e4,
\nkuoseja. Siin\u00e4 on tietty\u00e4 tyydytyst\u00e4, kun saa tilan t\u00e4yteen kuvioita, ne tarrautuvat sein\u00e4\u00e4n, ovat niin
\nn\u00e4kyvi\u00e4, kerros kerrokselta tarttuvat siihen, liisteri k\u00e4y niihin kiinni \u2013 niin paljon seini\u00e4, jotka pit\u00e4\u00e4
\nvuorata kuvioilla ja peitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Jossain vaiheessa viime kes\u00e4n\u00e4 mahastani alkoi kuulua \u00e4\u00e4ni\u00e4, jonkinlaista kurnimista. Olen pitk\u00e4\u00e4n
\nvoinut v\u00e4h\u00e4n heikosti, hermot eiv\u00e4t oikein ole kunnossa. Niin minulle on ainakin sanottu ja kyll\u00e4 se
\nvarmaan pit\u00e4\u00e4 paikkansa, vaikka vaikeahan minun on sit\u00e4 arvioida. Ett\u00e4 onko nyt jokin osa
\nhuonommassa kunnossa vai ei tai mik\u00e4 on vialla kokonaisuudessa, olenko kenties rikkonut jotain
\nolennaista rakenteissa vai onko vain muuten jossain kohtaa tapahtunut jokin k\u00e4\u00e4nne tai hajoaminen,
\nkenties jotain ytimess\u00e4 on m\u00e4d\u00e4ntynyt. T\u00e4m\u00e4nkaltaiset asiat on parempi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 muiden arvioitaviksi
\nlopultakin, vaikka niit\u00e4 on hyv\u00e4 pohtia my\u00f6s itsekseen sen verran kuin suinkin pystyy. Joka
\ntapauksessa olin alkanut kuulemaan kurnivia \u00e4\u00e4ni\u00e4 mahan alueelta, ehk\u00e4 my\u00f6s hieman ylemp\u00e4\u00e4.
\nAjattelin tuohon aikaan, ett\u00e4 minulla oli vain n\u00e4lk\u00e4, etten ollut muistanut taas sy\u00f6d\u00e4 mit\u00e4\u00e4n
\nupotessani tuohon tuttuun tilaani, apatiaan, ei mihink\u00e4\u00e4n. Se on tila, jossa pys\u00e4hdyst\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4
\njatkuva narina, j\u00e4nnite ymp\u00e4rill\u00e4 esineiss\u00e4, puissa, kohteissa, kaikessa joka rakentaa tilaa ja tekee
\nsiit\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n paikan; tuolla on puisto, tuolla puu, penkki, j\u00e4rven ranta, vesi ja vene, polku
\njota pitkin kulkea. Kaikki tulevat siihen tilan \u00e4\u00e4relle ja narisevat, ovat pys\u00e4hdyksen vallassa ja
\nsamalla meinaavat halkaista hiljaisuuden, l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle, olla jotain merkityksellist\u00e4. Ne ovat
\njonkin suuren pamauksen tai r\u00e4j\u00e4hdyksen puutteessa, yritt\u00e4v\u00e4t kehkeyty\u00e4 tarpeellisiksi.<\/p>\n
Siin\u00e4 niiden ollessa ymp\u00e4rill\u00e4ni huutamassa huomiota mahani alkoi \u00e4\u00e4ntelehti\u00e4. P\u00e4\u00e4tin sy\u00f6d\u00e4 jotain,
\njoten valmistin aterian lehtikaalivuohenputkinokkosmuhennosta ja aloin tunkemaan sit\u00e4 sisuksiini,
\nlisukkeena oli perunaa. Sy\u00f6ty\u00e4ni tovin \u00e4\u00e4ni vain koveni. Oikeastaan my\u00f6s tyhjyyden tunne
\nmahassani lis\u00e4\u00e4ntyi ja tuntui vain syvenev\u00e4n, kuin keskelle kehoani olisi avautunut ammottava
\nmonttu tai kuoppa. Kyll\u00e4, tosiaan tuntui silt\u00e4 kuin joku olisi kaivanut kuoppaa mahassani
\nsyvemm\u00e4lle ja syvemm\u00e4lle.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin nukkua y\u00f6n yli, jos tuo tunne poistuisi, mutta arvaatte varmaan ett\u00e4 n\u00e4in ei sittenk\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt.
\nSill\u00e4 jos tuollainen sis\u00e4ll\u00e4 aukeava ammottava aukko l\u00e4htee syvenem\u00e4\u00e4n niin kyll\u00e4h\u00e4n sen jokainen
\nv\u00e4h\u00e4nkin itse\u00e4\u00e4n tunteva ja tarkkaileva tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se ei ole helposti hallittavissa, ett\u00e4 ei voi tiet\u00e4\u00e4
\nmihin se lopulta johtaa. P\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 koputtamaan naapurini ovelle, h\u00e4n asui kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja
\noli joskus aiemminkin auttanut minua joissain asioissa mit\u00e4 nyt oli tullut eteen aikojen saatossa.
\nMin\u00e4 my\u00f6s yritin olla h\u00e4nelle avuksi jos vain suinkin kykenin. Olimme sellaisia hyv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n
\ntuttavia, emme kovin l\u00e4heisi\u00e4 tai syv\u00e4llisen yst\u00e4v\u00e4llisiss\u00e4 v\u00e4leiss\u00e4, mutta kuitenkin tulimme juttuun
\nsilloin kun asian tila sit\u00e4 vaati. Kumpainenkin pysytteli enimm\u00e4kseen omissa oloissaan eik\u00e4
\nv\u00e4litt\u00e4nyt n\u00e4hd\u00e4 niink\u00e4\u00e4n muita ihmisi\u00e4, joskaan ei heist\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n mainittavasti h\u00e4iriintynytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Niin p\u00e4\u00e4tin sitten k\u00e4vell\u00e4 tuota kinttupolkua pitkin h\u00e4nt\u00e4 tapaamaan jonkin verukkeen lomassa,
\nl\u00e4htiess\u00e4ni k\u00e4velem\u00e4\u00e4n en viel\u00e4 tiennyt mit\u00e4 h\u00e4nelle oikein esitt\u00e4isin asiakseni, mutta siin\u00e4 kun olin
\nmuutaman hetken edennyt mieleeni johtui, ett\u00e4 voisin kysy\u00e4 h\u00e4nen mielipidett\u00e4\u00e4n tapettikuoseista
\njoita olin ajatellut ett\u00e4 olisivat sopivia, niit\u00e4 joita olin valinnut ett\u00e4 parhaiten voisivat sopia siihen
\nhuoneeseen, kun tullaan sis\u00e4lle ovesta siis ei eteiseen vaan siihen seuraavaan eli tarkoitan
\nistuskeluhuonetta, jossa voi oleskella ja rupatella jos haluaa tai jos sattuu olemaan seuraa eli
\nolohuonetta. En tykk\u00e4\u00e4 jakaa yksityisasioitani kenenk\u00e4\u00e4n kanssa enk\u00e4 varsinkaan suorilta k\u00e4sin,
\nvaikka nyt n\u00e4ytti silt\u00e4 ett\u00e4 minun oli pakko ottaa jotenkin esille tuo asia mit\u00e4 menin sinne
\nesitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, se ett\u00e4 olin ep\u00e4ilev\u00e4inen itseni suhteen siin\u00e4 mit\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4ni oikein tapahtui.<\/p>\n
Tulin perille ja koputin oveen. Kesti tovin ennen kun h\u00e4n saapui avaamaan, suoraan sanoen olin jo
\nl\u00e4hes k\u00e4\u00e4ntym\u00e4isill\u00e4ni kannoillani, tulin toisiin ajatuksiin, minua alkoi h\u00e4vett\u00e4m\u00e4\u00e4n ett\u00e4 olin sinne
\njohkaantunut vaivaamaan asioillani jotka eiv\u00e4t muille kuuluneet. H\u00e4n avasi oven ja astuin sis\u00e4lle
\nm\u00f6kkiin. Se oli sellainen pieni tupa, pieni porstua, makuulaveri nurkassa, h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 kes\u00e4isinkin,
\nsellainen josta on vaikea sanoa kuinka vanha se oikein oli ja milloin rakennettu. Heti p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni
\nkynnyksen yli aloin ehk\u00e4 hieman sekavasti selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tapettisuunnitelmistani, sen verran
\nhermostuksissa olin. H\u00e4n alkoi kaatamaan kahvia isoihin mukeihin ja kuunteli selostustani hiljaa ja
\nkeskeytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ruusuja ajattelin laittaa siihen olohuoneen sein\u00e4\u00e4n, ruusukuvioita siis ja keitti\u00f6\u00f6n
\nehk\u00e4 vaaleaa ketomaisemaa, makuuhuoneesta en viel\u00e4 tiennyt jaoliko sitten liikaa kukkia jos joka
\nhuoneeseen laittoi kukkakuviota, pit\u00e4isik\u00f6 makuuhuoneeseen laittaa kenties vain yht\u00e4 s\u00e4vy\u00e4 vaikka
\nvaalen sinist\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n esitt\u00e4v\u00e4\u00e4?<\/p>\n
Otin h\u00f6rpyn kahvista ja minusta tuntui, ett\u00e4 silmiss\u00e4 alkoi sumentua. Nielty\u00e4ni mahani alkoi pit\u00e4\u00e4
\ntaas sit\u00e4 kummaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja nyt se tuntui kuuluvan viel\u00e4 voimakkaampana kuin aiemmin. H\u00e4nkin
\nkuuli sen varmasti ajattelin ja nostettuani katseeni kupistani h\u00e4nt\u00e4 kohti h\u00e4n katsoi minua suoraan ja
\nj\u00e4hmettyneen\u00e4 siihen, toljotti kuin mik\u00e4kin. Sanoin, ett\u00e4 minulla on ollut n\u00e4r\u00e4styst\u00e4 viime aikoina.
\nH\u00e4n huomautti, ett\u00e4 asentoni oli muuttunut viime n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 olin jotenkin lyhyempi ja
\nleve\u00e4mpi, kumarassa tai kasassa h\u00e4n sanoi. H\u00e4n nousi yl\u00f6s ja py\u00f6ri ymp\u00e4rill\u00e4ni tarkastellen minua
\njoka puolelta tehden silminn\u00e4hden jotain arviota ja p\u00e4\u00e4telmi\u00e4. Sitten h\u00e4n taas huomautti, ett\u00e4
\nsel\u00e4ss\u00e4ni oli merkitt\u00e4v\u00e4n kokoinen kyhmy, ter\u00e4v\u00e4 kohouma lapojen v\u00e4liss\u00e4 oikealla puolella. Sanoin
\nh\u00e4nelle, ett\u00e4 miksi h\u00e4n horisee jotain tuollaista, ett\u00e4 tuollainen huomauttelu oli minusta asiatonta ja
\nkummallista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Tai en ole aivan varma sanoinko niin nyt kun sit\u00e4 ajattelen, saattaa olla ett\u00e4
\nvain ajattelin niin mieless\u00e4ni. Oikeastaan en ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n aivan varma k\u00e4vink\u00f6 silloin
\nh\u00e4nen luonaan vai en, saattaa olla ett\u00e4 se olikin jokin sellainen p\u00e4iv\u00e4uni tai kuvitelma, kun olin
\nmuutenkin sellaisessa hahmottomassa mielentilassa.<\/p>\n
Seuraavaksi muistan ett\u00e4 olin k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 polkua pitkin takaisin ja se tuntui ikuisuudelta, aivan
\nkuin en olisi edennyt yht\u00e4\u00e4n vaikka jatkuvasti otin askelia ja yritin kiihdytt\u00e4\u00e4 vauhtiani. Jossain
\nvaiheessa olin kuitenkin olohuoneessani riisumassa paitaani kiihtyneess\u00e4 tilassa. Oli vaikeaa saada
\nk\u00e4si\u00e4 yl\u00f6s ja hihoja pois. K\u00e4\u00e4nsin alastoman yl\u00e4vartaloni peilin edess\u00e4, jotta n\u00e4kisin selk\u00e4ni. En
\nvoinut uskoa silmi\u00e4ni, mutta yl\u00e4sel\u00e4st\u00e4ni t\u00f6r\u00f6tti jyrk\u00e4ss\u00e4 kulmassa ulosp\u00e4in m\u00f6ykky joka koostui
\npienemmist\u00e4 osista, s\u00e4ikeist\u00e4 tai symmetrisist\u00e4 palasista. Kurotin k\u00e4tt\u00e4ni selk\u00e4\u00e4ni suurella vaivalla
\nja sain kosketettua kohtaa sormillani, silloin tunsin ett\u00e4 se oli piikik\u00e4s ja kivulias. Otin kiinni tuosta
\npaikasta sormenp\u00e4ill\u00e4ni ja vedin niin lujaa kuin pystyin: sormiini j\u00e4i kiinni tikkuja. Vedin niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4
\nja lis\u00e4\u00e4 siit\u00e4 samasta kohdasta, jolloin reik\u00e4 sel\u00e4ss\u00e4ni kasvoi kasvamistaan. Samanaikaisesti \u00e4\u00e4net
\nmahassani voimistuivat. K\u00e4\u00e4nnyin etupuoli peili\u00e4 kohti ja katsoin mahaani, se n\u00e4ytti aivan
\nnormaalilta. Pian kuitenkin jokin alkoi liikkua mahani kohdalla, t\u00e4ll\u00f6in olin jo suunniltani ja
\npakokauhun vallassa. Liikkuminen jatkui ja mahastani alkoi my\u00f6skin ty\u00f6ntym\u00e4\u00e4n ulokkeita, mutta
\npienempi\u00e4 kuin sel\u00e4st\u00e4ni, kunnes kaikista k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min asia tapahtui, se mink\u00e4 kerron teille nyt:
\nmahani keskelle avautui muoto, ensiksi pieni joka sitten kasvoi ja muotoutui suorakulmion
\nmuotoiseksi. Hetken aikaa ei tapahtunut mit\u00e4\u00e4n, sitten tuo suorakulmio avautui, se oli ovi ja ulos
\nk\u00e4veli ihmisi\u00e4. Sitten minulta meni taju.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
SEIN\u00c4T YMP\u00c4RILL\u00c4 Haluan rakentaa pienoismaailman, kaupungin, maanalaisen ihanan koristeellisen kyl\u00e4n. Kuka jaksaa ajatella unia? Varsinkaan toisen unia, pimeit\u00e4 ajatuksia. Unissa vauvat muuttuvat isoiksi yksisilm\u00e4isiksi h\u00e4m\u00e4h\u00e4keiksi. Sylist\u00e4 liukuu pois m\u00f6ykky, putoaa …<\/p>\n","protected":false},"author":13,"featured_media":138911,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1,18],"tags":[],"class_list":["post-140052","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","category-shortwave"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140052","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/users\/13"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=140052"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140052\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":140053,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140052\/revisions\/140053"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media\/138911"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=140052"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=140052"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=140052"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}