Joukko<\/strong><\/p>\n Joukko n\u00e4it\u00e4 kaksijalkaisia oli vaellellut seudulla jo jonkin aikaa. Ne vaeltelivat, kun eiv\u00e4t Toinen niist\u00e4 isommista oli kuitenkin alkanut kasvatella mieless\u00e4\u00e4n huolta ja siit\u00e4 oli it\u00e4nyt ajatus ja Niinp\u00e4 se er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 istahti m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle ja kielt\u00e4ytyi jatkamasta matkaa.<\/p>\n Koska se oli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n pitempi kuin toinen, se katsoi asiakseen tehd\u00e4 kaikki suuremmat p\u00e4\u00e4t\u00f6kset. Mutta vaikka paikka mielletty sit\u00e4 kovin, se halusi v\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 parannella olosuhteita. Tihe\u00e4 Ja se k\u00e4vi toimeen. Alkoi j\u00e4rjestell\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4sip\u00e4 muutkin osallistumaan. Se erotti toisistaan oman joukkonsakin, se n\u00e4et oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt istua niittenkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Antoi niist\u00e4 Ja niin j\u00e4rjestyksen kiihoittamana alkoivat kaikki ne joille se oli antanut nimen vallata alaa niilt\u00e4 Sen oma joukko kasvoi siin\u00e4 samalla ja kuta suuremmaksi se tuli, suurempi oli my\u00f6s tarve ja niin Ja nimet ja j\u00e4rjestys ruokkivat joukkoa ja pienemmist\u00e4 varttui isompia ja ne siirtyiv\u00e4t vaiheeseen Sen nime\u00e4m\u00e4 seutu oli niin dynaaminen ja tuottava, ett\u00e4 jostain ilmaantui toinenkin joukko n\u00e4it\u00e4 Ja taas sen t\u00e4ytyi istua m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle tuumailemaan, koska uusi tilanne vaatii uusia toimia. Aikansa Ja parhaimmat my\u00f6s omasta joukostaan se ylensi ja huonoimmat alensi, sill\u00e4 onhan niin, ettei Mutta niinkuin y\u00f6 seuraa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja talvi tulee kes\u00e4n j\u00e4lkeen, seuraa hyv\u00e4\u00e4 aina paha. Joskus k\u00e4y Kylm\u00e4 ja n\u00e4lk\u00e4 yhdess\u00e4 saavat katselemaan asioita eri tavalla. Ja onhan se ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kuta enemm\u00e4n se pohti, sit\u00e4 varmemmaksi se tuli siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka j\u00e4rjestys oli hyv\u00e4, se oli jotain Se valmisteli itsens\u00e4 matkalle ja ilmoitti niille muille, ett\u00e4 l\u00e4htisi taaimmaiselle reunalle, mutta ett\u00e4 Ja niin se l\u00e4hti ja ajatteli koko ajan samalla kun k\u00e4veli ja se tuntui hyv\u00e4lt\u00e4. Silti oli huoli edelleen Aikansa siin\u00e4 istuttuaan ja pohdiskeltuaan se n\u00e4ki kiven. Ja sit\u00e4 kive\u00e4 katsellessaan ja itse\u00e4ns\u00e4 Ja se istui siin\u00e4 ja tutkiskeli vuoroin itse\u00e4\u00e4n ja vuoroin kive\u00e4 ja sitten p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 kivi oli kuin sen Se palasi omaan paikkaansa mukanaan kivi jolla oli nyt nimi, mutta jota ei saanut kukaan lausua Se oli t\u00e4ytt\u00e4nyt lupauksensa ja tullut takaisin mukanaan ratkaisu kaikkeen mik\u00e4 ei ollut hyvin. Liitto Ja nyt vihdoin oli rakennus valmis, oli se puuttuva osa paikoillaan joka tukevoitti kokonaisuuden. TARINA 2 Joukko Joukko n\u00e4it\u00e4 kaksijalkaisia oli vaellellut seudulla jo jonkin aikaa. Ne vaeltelivat, kun eiv\u00e4t paremmasta tienneet, seurailivat nelijalkaisia ja maastopaikkoja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin oli kulloinkin tarve. Siin\u00e4 oli …<\/p>\n","protected":false},"author":13,"featured_media":140020,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1,18,5],"tags":[],"class_list":["post-140046","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","category-shortwave","category-t-e-h-d-a-s-ry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140046","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/users\/13"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=140046"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140046\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":140050,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/140046\/revisions\/140050"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media\/140020"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=140046"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=140046"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=140046"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nparemmasta tienneet, seurailivat nelijalkaisia ja maastopaikkoja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin oli kulloinkin
\ntarve. Siin\u00e4 oli kaksi isompaa ja joukko pienempi\u00e4. Ne isommat kantoivat vastuun pienempien
\ntuottamisesta. Toinen kantoi ja toinen keskittyi ty\u00f6ntelyyn. Pienempi\u00e4 tuli ja meni, mutta p\u00e4\u00e4luku
\npysyi jokseenkin vakiona, moni kun j\u00e4i matkalle ennen kuin muodostui suuremmin taakaksi, mik\u00e4
\ntietysti oli hyv\u00e4, sill\u00e4 taakankantokyky on luonteeltaan aina rajallista ja suhteessa vallitseviin
\nolosuhteisiin.<\/p>\n
\nse oli, ett\u00e4 voisi kokeilla jotain uutta. Mukavastihan heill\u00e4 oli mennyt, tai ainakin kes\u00e4isin oli l\u00e4mmin
\nja ravintoa yllin kyllin. Talvet sit\u00e4 harmittivat, se ei pit\u00e4nyt kylm\u00e4n ja n\u00e4l\u00e4n yhdistelm\u00e4st\u00e4. Se oli
\nalkanut kehittelem\u00e4\u00e4n uutta prosessikaaviota. V\u00e4hemm\u00e4n tarvitsisi rehki\u00e4 ja menestys olisi
\nvarmemmalla pohjalla, jos vain olisi enemm\u00e4n v\u00e4ke\u00e4. Tekisi asiansa isommin ja volyymill\u00e4
\ntavoittelisi tehokkuutta ja suurempaa tuottoa. Elo p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n oli alkanut tuntua turvattomalta.
\nMit\u00e4 jos ja kun? Se uumoili, ett\u00e4 kun eilinen oli yhdenlainen ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4llainen, voisi huomen tuoda
\njonkin yll\u00e4tyksen muassaan.<\/p>\n
\nJa nyt se oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4d\u00e4 siihen. Ja siit\u00e4 johtui edelleen ajatus, ett\u00e4 niinkuin m\u00e4t\u00e4s jolla se istui
\noli sen per\u00e4p\u00e4\u00e4n alla, olisi hyvinkin mahdollista kasvattaa alaa joka sen alla olisi, sill\u00e4 se oli
\nvaellellessaan kehitt\u00e4nyt kyvyn n\u00e4hd\u00e4 asioita joita ei ollut siin\u00e4 ja jotka ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt vaikuttivat
\nmahdottomilta, mutta saattoivat oikein ohjailtuina joskus olla. Ja nyt se n\u00e4ki mieless\u00e4\u00e4n asioiden
\nj\u00e4\u00e4v\u00e4n alleen ja sen itsens\u00e4 niiden kaikkien yl\u00e4puolella. Se katseli siin\u00e4 ymp\u00e4rilleen ja mit\u00e4 n\u00e4kyi
\noli hyv\u00e4\u00e4 ja miellytti sit\u00e4.<\/p>\n
\nkuusikko kyll\u00e4 antoi suojan, mutta osa kuusista oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kasvaa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kohtaan ja sama p\u00e4ti
\nmy\u00f6s muihin puulajeihin ja osaan kivist\u00e4 ynn\u00e4 muista luonnon muodoista mit\u00e4 siin\u00e4 n\u00e4k\u00f6s\u00e4ll\u00e4 oli.
\nAjatukset alkoivat pusertua muotoonsa sen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja lopulta siirtyiv\u00e4t sen kurkkuun ja synnyttiv\u00e4t
\nmatalataajuista korinaa. Aikansa se otti, mutta lopulta oli valmiina sanallinen muoto sen ajatusten
\nytimelle. M\u00f6k-ki. Se oli keksinyt sen itse ja se tarkoitti pysyv\u00e4\u00e4 asuinsijaa erotukseksi v\u00e4liaikaisista,
\nsill\u00e4 se oli my\u00f6s oppinut, ett\u00e4 antaessaan asioille \u00e4\u00e4nellisen muodon ne alkoivat totella h\u00e4nt\u00e4 ja
\nsellaiset mit\u00e4 ei viel\u00e4 ollut olemassa tulivat varmemmin todeksi, kun niille sanottiin niiden nimi.<\/p>\n
\nPuut taipuivat nurin ja kivet k\u00e4\u00e4ntyiliv\u00e4t, turvem\u00e4tt\u00e4\u00e4t tasoittuivat ja paikoiltaan siirretyt asiat
\nalkoivat saada uutta muotoa ja tarkoitusta. Kasvikunnan osalta se p\u00e4\u00e4tti mik\u00e4 sai el\u00e4\u00e4 ja mink\u00e4 oli
\nkuoltava. Parhaille niist\u00e4 se antoi nimet, julisti ne alamaisikseen. Se ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 nimet tarvittiin
\nasioille my\u00f6s jotta niiden keskin\u00e4iset suhteet k\u00e4visiv\u00e4t selviksi, sill\u00e4 ilman j\u00e4rjestyst\u00e4 ne
\nrehottaisivat omillaan ja se ei voinut olla hyv\u00e4.<\/p>\n
\nparhaille, niille jotka olivat eniten sen itsens\u00e4 kaltaisia, yhden nimen ja niille toisille toisen. Ja
\ntehokkuuden nimiss\u00e4 se p\u00e4\u00e4tti yksien soveltuvan parhaiten yhteen ja toisien toiseen. Ja sitten se
\ntaas istahti m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle ja katseli tointensa tuloksia ja se mit\u00e4 n\u00e4kyi oli hyv\u00e4\u00e4 ja miellytti sit\u00e4 suuresti.<\/p>\n
\njoilla ei nime\u00e4 ollut. Kasvikunnan edustusto runsastui m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, mutta laatunsa puolesta kunnioitti
\nsen m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4. Se nimesi kasvien rinnalle my\u00f6s joukon nelijalkaisia ja ne kasvattivat nyt lukuaan
\nsiin\u00e4 miss\u00e4 kasvikunnan edustajatkin. Ja oman alansa ohella se koko ajan tutkiskeli my\u00f6s sen
\nreunoja, koska ei ole t\u00e4llaisissa projekteissa hyv\u00e4 koskaan tyyty\u00e4 ja pys\u00e4hty\u00e4 yhteen, jos on
\nmahdollisuus moneen, sill\u00e4 tyytyminen olisi palaamista aiempaan ja siis taantumista.<\/p>\n
\nse jatkoi asioiden nimittely\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttip\u00e4 ottaa omakseen yksitt\u00e4isten asioiden lis\u00e4ksi my\u00f6s
\nasiakokonaisuuksia. Eih\u00e4n tarve j\u00e4rjest\u00e4ytymiseen ja keskin\u00e4isten suhteiden nimitt\u00e4miseen voinut
\nj\u00e4\u00e4d\u00e4 asioihin vaan niitten asioiden sijaintipaikkakin oli nimett\u00e4v\u00e4. Ja sit\u00e4 mukaa, kun se antoi
\npaikoille nimi\u00e4, niist\u00e4 tuli sen m\u00e4tt\u00e4\u00e4n kaltaisia jonka p\u00e4\u00e4lle se oli alun alkaen per\u00e4p\u00e4\u00e4ns\u00e4
\nasetellut.<\/p>\n
\njossa siitoselo alkaa ja nekin kasvattivat lukuaan. Eik\u00e4 m\u00f6kki en\u00e4\u00e4 taannut suojaa jokaiselle, vaan
\noli koko ajan laajennettava sit\u00e4 piiri\u00e4 joka oli sen nime\u00e4m\u00e4 ja paikoiksi tulleisiin maastonkohtiin oli
\nlaitettava uusia m\u00f6kkej\u00e4 ja valikoitava ne kasvit jotka saivat el\u00e4\u00e4 ja ne joiden oli kuoltava ja nimetyt
\nnelijalkaiset oli saatettava yhteen jotta niiden luku j\u00e4lleen kasvaisi. Ja yksi ruokki toista ja toinen
\nyht\u00e4. Se mik\u00e4 oli alussa ollut alaltaan sen oman per\u00e4p\u00e4\u00e4n laajuinen, oli nyt laajempi kuin mit\u00e4 sen
\nsilm\u00e4 kykeni yhdest\u00e4 kohtaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\nkaksijalkaisia. Se joukko oli pieni ja v\u00e4h\u00e4v\u00e4kinen kun ei ollut p\u00e4\u00e4ssyt imem\u00e4\u00e4n kehityksen nisi\u00e4.
\nEik\u00e4 niit\u00e4 ollut nimetty.<\/p>\n
\nmietitty\u00e4\u00e4n se p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 niist\u00e4 uusista ei voisi tulla sellaisia kuin se itse ja sen joukko oli.
\nArmeliaisuudessaan se antoi niist\u00e4 niille nimen jotka olisivat eniten hy\u00f6dyksi, mutta se nimi oli eri ja
\nasetti ne osaksi j\u00e4rjestyst\u00e4 omaan kohtaansa. Ne joille se ei n\u00e4hnyt hyv\u00e4\u00e4 paikkaa, se p\u00e4\u00e4tti
\nkadottaa pilaamasta hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4. Ja niin se p\u00e4\u00e4tti toimia jatkossakin, sill\u00e4 tuntui luultavalta,
\nett\u00e4 vastaava viel\u00e4 toistuisi.<\/p>\n
\npolullakaan voi kulkea rinnan, vaan yhden on oltava toisen j\u00e4ljess\u00e4. Ja se itse oli se ensimm\u00e4inen
\nja johti kulkua ja se katsoi aikaansaannoksiaan ja totesi, ett\u00e4 kaikki mit\u00e4 se n\u00e4ki oli hyv\u00e4\u00e4 ja
\nmiellytti sit\u00e4 kovin.<\/p>\n
\nniin, ett\u00e4 talvi kest\u00e4\u00e4 tavallista pitemp\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4, vaikka sielt\u00e4 aina saapuukin, j\u00e4\u00e4 kituliaaksi. Ja
\nkun uusi talvi kuitenkin aina tulee ajoissa, on se ongelmallista kasvikunnalle ja sit\u00e4 my\u00f6den kaikille
\nel\u00e4v\u00e4isille. Enemp\u00e4\u00e4 ei voi antaa kuin on saanut ja niin j\u00e4\u00e4 jaettavaksi vain niukkuutta. Ja kun
\njonossa kuljetaan ja ensimm\u00e4inen saa ottaa t\u00e4ydest\u00e4 vasusta niin kovin pian tulee sen pohja
\nn\u00e4kyviin.<\/p>\n
\nelovietti vaikuttaa itse kussakin niin voimakkaana, ett\u00e4 on pikemmin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuin
\ntodenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 alkaa hakemaan muutosta asiain tilaan. Ja niin se sama j\u00e4rjestys, joka oli aiemmin
\nn\u00e4ytt\u00e4nyt pysyv\u00e4lt\u00e4 ja ikuiselta, alkoi huojua kuin nuori puu tuulessa. Ja niin se joutui taas
\nistumaan m\u00e4tt\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja pohtimaan asioita.<\/p>\n
\nsiit\u00e4 unohtanut. Rakenteessa oli valuvika. Se voisi tilap\u00e4isesti helpottaa tilannetta vahvistamalla
\nj\u00e4rjestyst\u00e4\u00e4n, mutta jotain uutta ainesta se jossain vaiheessa kuitenkin tarvitsi. Ja niin se p\u00e4\u00e4tti
\naluksi viel\u00e4 hieman ylent\u00e4\u00e4 ylempi\u00e4 ja alentaa alempia ja kadottaa ne jotka olivat tyystin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.
\nMutta se ei riitt\u00e4isi, huoli kalvoi edelleen sen sisuskaluja, eik\u00e4 se en\u00e4\u00e4 tuntenut itse\u00e4\u00e4n niin
\nvahvaksi kuin aiemmin oli ollut. Se oivalsi lopulta oman rajallisuutensa ja ajan osuuden
\nrakennelmien pysyvyyden suhteen ja niin se p\u00e4\u00e4tti tehd\u00e4 asialle jotain.<\/p>\n
\npalaisi sielt\u00e4 mukanaan se mik\u00e4 tulisi olemaan ratkaisu kaikkeen. Ja ett\u00e4 muiden tuli olla
\nkajoamatta mihink\u00e4\u00e4n, koska se tulisi takaisin v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 voimalla eik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi rankaisematta
\nyht\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4 jotka olivat mit\u00e4\u00e4n muuttaneet.<\/p>\n
\nseurana, sill\u00e4 se ei viel\u00e4 tiennyt mit\u00e4 oli etsim\u00e4ss\u00e4. Ja se k\u00e4veli kunnes nimetyt asiat vaihtuivat
\nnimett\u00f6miin ja paikat lakkasivat olemasta paikkoja ja viel\u00e4kin edemm\u00e4s. Ja se saapui veden
\n\u00e4\u00e4relle. Vesi oli leve\u00e4 ja vuolas eik\u00e4 sit\u00e4 voinut ylitt\u00e4\u00e4 joten se pys\u00e4htyi siihen. Siin\u00e4 se istui
\nrantat\u00f6rm\u00e4ll\u00e4 ja jatkoi viel\u00e4 ajatteluansa. Ja katseli ymp\u00e4rilleen ja kaikki oli erilaista eik\u00e4 kuulunut
\nsen omiin.<\/p>\n
\nsiihen vertaillessaan, se huomasi, ett\u00e4 kivi oli t\u00e4ss\u00e4 nyt, mutta oli varmasti ollut jo kauan ja voisi
\nhyvin olla viel\u00e4 kauan tulevassakin. Se tuntui erottavan heid\u00e4n olojaan, sill\u00e4 lopulta ajatus
\nrajallisuudesta oli se, mik\u00e4 sen sisint\u00e4 oli alkanut sy\u00f6d\u00e4. Mutta oli kivess\u00e4 ja siin\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n jotain
\nsamaakin, tai se ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 kun tarpeeksi antautuu tutkiskelemaan, voi yhdest\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 toisen
\npiirteit\u00e4 ja ne vahvistuvat sit\u00e4 my\u00f6den, mit\u00e4 kovemmin niihin keskittyy. Ja samoin voi yksi edustaa
\ntoista eri\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n huolimatta ja siihen voi panna samoja merkkej\u00e4 kuin on toisessa.<\/p>\n
\noma siitoselin kaikkein parhaimmillaan. Se oli pitk\u00e4nomainen ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n siloittunut kiilt\u00e4v\u00e4ksi, eik\u00e4
\nse haitannut l\u00f6ydetty\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4, ett\u00e4 kivi oli sit\u00e4 suurempi. Ja se tunnusteli vuoroin itse\u00e4\u00e4n ja
\nvuoroin kive\u00e4 ja lopulta antoi kivelle siemenen itsest\u00e4\u00e4n. Sitten se antoi kivelle nimen ja teki sen
\nkanssa liiton.<\/p>\n
\n\u00e4\u00e4neen, sill\u00e4 se oli keksinyt, ett\u00e4 se on pyh\u00e4. Ja se asetti kiven pystyasentoon kaikkien n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi
\nja m\u00e4\u00e4r\u00e4si kaikki sit\u00e4 kumartamaan. Ja siin\u00e4 se seisoi kuin valmiina hedelm\u00f6itt\u00e4m\u00e4\u00e4n maan ja
\nmuistutuksena mist\u00e4 kaiken el\u00e4v\u00e4n alkuun tuleva siemen oli kotoisin.<\/p>\n
\npit\u00e4isi niin kauan, kuin jokainen jolla oli nimi, tiesi osansa ja piti sen. Se takaisi turvan t\u00e4ss\u00e4 ja aina
\ni\u00e4isyyteen saakka, mutta ei s\u00e4\u00e4st\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n tai ket\u00e4\u00e4n joka sit\u00e4 vastaan rikkoisi. Ja se itse ja sen
\nkaikista l\u00e4himm\u00e4t kaltaiset saivat silt\u00e4 ohjeet muille annettavaksi, sill\u00e4 muut, jotka olivat jonossa
\ntaaempana, eiv\u00e4t olleet sen arvoisia vaikka sille alistuivatkin. Ja ketk\u00e4 eiv\u00e4t sille alistuisi
\nmenett\u00e4isiv\u00e4t nimen joka heille oli annettu, eiv\u00e4tk\u00e4 ne, jotka olivat kokonaan uusia saisi nime\u00e4
\nilman sit\u00e4 lainkaan.<\/p>\n
\nEik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n voisi en\u00e4\u00e4 sit\u00e4 horjuttaa. Ja katso, vauraus ja kukoistus palasivat ja jokainen sai
\nosansa mukaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"