![\"\"](\"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2017\/06\/P5201401.jpg\")
\u00a0<\/a>![\"\"](\"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2017\/06\/P5201478.jpg\")
<\/a>\u00a0![\"\"](\"https:\/\/tehdasry.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2017\/06\/P5201574-copy.jpg\")
<\/a><\/p>\n<\/p>\n
<\/p>\n
TARINA 1<\/span><\/h1>\nP\u00e4iv\u00e4kirja <\/strong><\/span><\/p>\nRakas p\u00e4iv\u00e4kirja, kirjoitan nyt tavallista pitemmin, kun on tapahtunut niin paljon ja outoja juttuja. Eilen oli mun syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4. M\u00e4 aattelin heti aamusta, et t\u00e4st\u00e4 tulee ihan mahtavaa, me oltiin Kertun kanssa suunniteltu koko viikko, et mit\u00e4 kaikkee teht\u00e4is. Tai ei mitenk\u00e4\u00e4n paljoa tekemist\u00e4, vaan et miten se olis tosi siisti\u00e4. Ment\u00e4isiin illalla kaupunkiin ja ainakin Kirvatsiin ja oltaisiin koko y\u00f6 ulkona, et ei varmaan en\u00e4\u00e4 olis mit\u00e4\u00e4n kotiintuloaikoja tai vaikka olisikin, niin ei mun tarviis niist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4, kun m\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n jo kuustoista.<\/span><\/p>\n\u00c4iti nukkui viel\u00e4 aamulla, kun m\u00e4 l\u00e4hdin kouluun. Eik\u00e4 siin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 muutenkaan ollut mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, se vaan meni viel\u00e4 hitaammin kuin tavallisesti. Ihan normaalia paskaa, mut sit, kun m\u00e4 tulin kotiin iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4, niin tuli sit t\u00e4\u00e4 eka pettymys. \u00c4iti oli unohtanut, et on mun syntt\u00e4rit. M\u00e4 olin niin vihainen ja huusin sille jotain niin, et sekin sitten suuttu ja m\u00e4 olin niin paskana siit\u00e4, et en viittinyt edes pyyt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n rahaa.<\/span><\/p>\nM\u00e4 vaan paiskoin v\u00e4h\u00e4n aikaa ovia ja muuta ja l\u00e4hdin vet\u00e4\u00e4. Ja sanoin viel\u00e4, et m\u00e4 meen is\u00e4n luo, et se sent\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 musta. Tai eih\u00e4n se kauheasti v\u00e4lit\u00e4 ja m\u00e4 sanoinkin sen oikeestaan vaan, kun m\u00e4 tied\u00e4n, et se suututtais \u00e4iti\u00e4. Ja m\u00e4 tarvitsin kans rahaa, kun oli suunniteltu et Kertun veli Hannu hakee meille jotain siidereit\u00e4 illaks. <\/span><\/p>\nNo is\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut kotona eik\u00e4 vastannut puhelimeen. Alkoi tuntua, et kaikki menis t\u00e4n\u00e4\u00e4n ihan vituiksi ja m\u00e4 siin\u00e4 v\u00e4h\u00e4n itkinkin. Sitten m\u00e4 vaan l\u00e4hdin kiert\u00e4\u00e4 paikkoja, kun m\u00e4 tiesin, et is\u00e4 notkuis jossain l\u00e4hell\u00e4, kun ei se oikeen ikin\u00e4 poistu Sampolasta mihink\u00e4\u00e4n. K\u00e4velin ainakin jotain tunnin, mut en l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4. M\u00e4 olin ihan raivona ja yritin viel\u00e4 soittaa Kertulle, et jos se keksis jotain, mut sek\u00e4\u00e4n ei vastannut. Homma alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tosi ep\u00e4toivoiselta ja mulla oli kans n\u00e4lk\u00e4. Musta tulee n\u00e4lk\u00e4isena muutenkin tosi kiukkunen, siis vaikka ei olis mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 edes. Mut kotia m\u00e4 en halunnut menn\u00e4, vaikka siell\u00e4 olis kyll\u00e4 varmaan ollut jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\nM\u00e4 istuskelin vaan sit siin\u00e4 kent\u00e4n laidalla ja mietin, et mit\u00e4 vittua m\u00e4 voin tehd\u00e4. Et ennen yhdeks\u00e4\u00e4 pit\u00e4is l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jostain rahaa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Hannu ja Kerttu. <\/span><\/p>\nNo jotain hyv\u00e4\u00e4 sent\u00e4\u00e4n tapahtui. Meid\u00e4n luokan Jaakko sattui tulee siihen, se on ihan ok, ehk\u00e4 vaan v\u00e4h\u00e4n h\u00f6lm\u00f6. Sellainen aika harmiton. M\u00e4 n\u00e4ytin sille oikeen surullista naamaa ja valitin, et mun el\u00e4m\u00e4 on ihan paskaa, et mutsi heitti mut pihalle ja m\u00e4 varmaan kuolen ihan just n\u00e4lk\u00e4\u00e4n, kun mun is\u00e4k\u00e4\u00e4n ei musta v\u00e4lit\u00e4 ja sit\u00e4 rataa. Se yritti heitt\u00e4\u00e4 jotain, et kyll\u00e4 ne susta v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ja terve ihminen p\u00e4rj\u00e4\u00e4 sit\u00e4paitsi sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 jonkun kolkyt p\u00e4iv\u00e4\u00e4. M\u00e4 melkein jo suutuin sillekin ja sanoin, et lopettaisi tommoisen paskan puhumisen ja vaikka veisi mut sy\u00f6m\u00e4\u00e4n Pikku-Samille, kun oltiin kerta siin\u00e4 ihan vieress\u00e4. Se oli sit v\u00e4h\u00e4n nihkee ja sanoi, et sill\u00e4 ei oo kun jotain hiluja ja mun piti v\u00e4h\u00e4n kujerrella sille siin\u00e4, kun m\u00e4 tied\u00e4n et se on v\u00e4h\u00e4n ihastunut muhun ja m\u00e4 sanoin kans, et ranskalaiset saa jollain kolmella eurolla ja et jos se aikoi olla todellinen herrasmies, niin ei sill\u00e4 ollut muuta vaihtoehtoo kun ostaa mulle ne ranskikset. Et eih\u00e4n se varmaan halunnut olla nolo ja pihi.<\/span><\/p>\nOsti se sit ne lopulta, mut ei j\u00e4\u00e4nyt mun kanssa siihen, mik\u00e4 oli kyll\u00e4 ihan hyv\u00e4kin, kun se on v\u00e4h\u00e4h\u00e4n nolo tyyppi. Sy\u00f6minen onneks auttoi ja m\u00e4 aloin mietti\u00e4 mun vaihtoehtoja. Sitten viel\u00e4 Kerttukin soitti mulle. Sill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tietysti ollut yht\u00e4\u00e4n rahaa ja me yritettiin mietti\u00e4, et kuka lainais meille. Eik\u00e4 me keksitty ket\u00e4\u00e4n ja mun kiukkuni alkoi taas her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, et miten voi olla n\u00e4in paska syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 ihmisell\u00e4. <\/span><\/p>\nSiin\u00e4 m\u00e4 sit vaan istuin Pikku-Samilla ja toivoin, et joku ritari tulis siihen ja pelastaisi neidon h\u00e4d\u00e4st\u00e4. Mut ket\u00e4\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n tullut.<\/span><\/p>\nSit Kerttu soitti uudestaan, et se oli keksinyt ratkaisun t\u00e4h\u00e4n pulmaan. Se sanoi, et mun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n mun mummon luona ja pyyt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 rahaa, et mummot on sellaisia, et ne aina antaa rahaa ja et jos se olis niin paska mummo, et ei antaisi, niin m\u00e4 voisin vaan k\u00e4hvelt\u00e4\u00e4 jotain, kun niill\u00e4 ainakin on aina k\u00e4teist\u00e4 jossain piirongin laatikossa, eik\u00e4 ne ikin\u00e4 huomaa tai edes v\u00e4lit\u00e4 jos v\u00e4h\u00e4n lainaa. Sit\u00e4paitsi se pysyy ik\u00e4\u00e4nkuin perhepiiriss\u00e4 kuitenkin.<\/span><\/p>\nM\u00e4 en ollut ihan kauhean innoissani t\u00e4st\u00e4 suunnitelmasta. Kerttu ei tuntenut mun mummoa. Se on todella outo. Enk\u00e4 kyll\u00e4 m\u00e4k\u00e4\u00e4n oikeen tunne sit\u00e4. M\u00e4 k\u00e4yn sen luona tosi harvoin vaikka se asuu ihan l\u00e4hell\u00e4. Sill\u00e4 on sellainen pieni m\u00f6kki siin\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 joka on kun menn\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 V\u00e4in\u00f6l\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\nIs\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n ei oo sen mummon kanssa mitenk\u00e4\u00e4n l\u00e4heiset v\u00e4lit, se siis on sen \u00e4iti. Eik\u00e4 is\u00e4 oo mullekaan erityisen l\u00e4heinen ja varsinkin mun \u00e4iti vihaa sit\u00e4 mummoo ja on aina, siis siit\u00e4 asti kun m\u00e4 muistan, pelotellut mua sill\u00e4 mummolla. Mut ei se siis oikeesti oo niink\u00e4\u00e4n pelottava, jotenkin outo vaan, niinkun tietysti melkein kaikki vanhukset. <\/span><\/p>\nMut en m\u00e4 tyk\u00e4nnyt k\u00e4yd\u00e4 sen luona, enk\u00e4 oikeastaan koskaan edes k\u00e4vellyt sen mets\u00e4n l\u00e4pi, vaikka se olis selkeesti lyhyin reitti V\u00e4in\u00f6l\u00e4\u00e4n miss\u00e4 Kerttu asuu. Se mets\u00e4 on itseasiassa v\u00e4h\u00e4n pelottava. Sen keskell\u00e4, aika l\u00e4hell\u00e4 mummon m\u00f6kki\u00e4, on vanha radioasema tai joku, se on sellainen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen synkk\u00e4 kivitalo ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 on viel\u00e4 jotain outoja puu-ukkoja. Siell\u00e4 asuu nimitt\u00e4in jotain taidetyyppej\u00e4. Ne kans j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 siell\u00e4 jotain bileit\u00e4, mut en m\u00e4 oo niiss\u00e4 koskaan k\u00e4ynyt, kuullut vaan juttuja.<\/span><\/p>\nNyt m\u00e4 sit kuitenkin, kun mietin mun vaihtoehtoja, ajattelin et pakko mun on tehd\u00e4 niinkun Kerttu sanoi. M\u00e4 l\u00e4hdin siis k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, mutta tosi hitaasti. T\u00e4\u00e4 ei tuntunut kauhean hyv\u00e4lt\u00e4 ajatukselta. Onneksi ei kuitenkaan ollut pime\u00e4\u00e4, koska sit m\u00e4 en kyll\u00e4 olisi suostunut t\u00e4h\u00e4n. <\/span><\/p>\nV\u00e4h\u00e4n matkaa kun m\u00e4 olin k\u00e4vellyt siell\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, niin mun mieliala alkoi kuitenkin kohentua. Oli kaikinpuolin miellytt\u00e4v\u00e4 ilta, ei ollut yht\u00e4\u00e4n kylm\u00e4 ja aurinkokin paistoi viel\u00e4, mut sillai vinosti, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n jo alkoi h\u00e4m\u00e4rty\u00e4. M\u00e4 laskeskelin, et ei kuitenkaan tulisi pime\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan ja munhan piti joka tapauksessa olla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n \u00c4rr\u00e4ll\u00e4 ennen yhdeks\u00e4\u00e4. Enk\u00e4 m\u00e4 ollut aikaisemmin tajunnut, ett\u00e4 se mets\u00e4 oli t\u00e4llai kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ainakin tosi kaunis ja oli tosi paljon jotain lintuja jotka lauloi.<\/span><\/p>\nSiell\u00e4 siis menee sellainen py\u00f6r\u00e4tie halki sen koko mets\u00e4n, mutta jos on menossa sinne mun mummolle, niin pit\u00e4\u00e4 poiketa silt\u00e4 pienemm\u00e4lle polulle. Se polku on niin kapea kuin polku vaan voi olla ja monesta kohtaa se oli melkein umpeen kasvanut. Mummo ei vissiin paljoa en\u00e4\u00e4 liiku eik\u00e4 sill\u00e4 k\u00e4y ket\u00e4\u00e4n vieraitakaan. M\u00e4 aloin miettim\u00e4\u00e4n siin\u00e4, ett\u00e4 mitenk\u00e4h\u00e4n se edes p\u00e4rj\u00e4\u00e4, kun me ei k\u00e4yd\u00e4 siell\u00e4, et k\u00e4visk\u00f6 joku kotipalvelu tai joku siell\u00e4. Pitih\u00e4n senkin nyt jotain sy\u00f6d\u00e4 vaikka se olikin jo tosi vanha. Ja mulle tuli v\u00e4h\u00e4n taas paha mieli, mut nyt sen takia kun m\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 mummo on j\u00e4tetty yksin sinne m\u00f6kkiins\u00e4.<\/span><\/p>\nSe polku menee sellaisen ojan yli v\u00e4h\u00e4n ennen kun tullaan siihen m\u00f6kin pihaan. Se on sellainen tosi varjoisa paikka ja siell\u00e4 oli ainkin ennen aina sammakoita, tai t\u00e4llai kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ainkin niitten kutua ja m\u00e4 muistan lapsuudesta kun m\u00e4 joskus harvoin olin ollut siell\u00e4 leikkim\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 ne aina kurnutti siell\u00e4 limojensa seassa. Mut niin, nyt se puro n\u00e4ytti ihan mustalta ja asumattomalta. <\/span><\/p>\nM\u00e4 ps\u00e4hdyin hetkeksi siin\u00e4 sillalla, tai se on vaan joku sellainen lautaviritelm\u00e4 joka on tehty siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see sen yli. Ja nyt mua taas alkoi arveluttamaan t\u00e4\u00e4 suunnitelma. Jotenkin linnutkin oli lopettanut laulamisen ja oli ihan hiljaista. Se alkoi v\u00e4h\u00e4n mua pelottamaan ja mietin, et pit\u00e4isk\u00f6 mun sittenkin vaan menn\u00e4 kotiin. Koko se mets\u00e4 tuntui taas paljon synkemm\u00e4lt\u00e4.<\/span><\/p>\nNo mut, en voinut tehd\u00e4 Kertulle ohareita. Se on kuitenkin mun bestis. Ja m\u00e4 kans halusin n\u00e4hd\u00e4 Hannua. Se on sen isoveli eik\u00e4 se asu niill\u00e4 kotona en\u00e4\u00e4, mut kuitenkin siin\u00e4 V\u00e4in\u00f6l\u00e4ss\u00e4 kans ja nyt kun se on jo valmistunut eik\u00e4 sill\u00e4 oo t\u00f6it\u00e4, niin se on ollut puistotoimella hommissa ja m\u00e4 olin t\u00f6rm\u00e4nnytkin siihen pari kertaa jossain kun se ajeli nurmikoita ja me oltiin jotain juteltukin. Oikeastaan Hannu olikin varmaan se perimm\u00e4inen syy, et m\u00e4 en livist\u00e4nyt siin\u00e4 kohtaa kotiin, vaan jatkoin matkaa.<\/span><\/p>\nSe m\u00f6kki on sellainen ihan pieni ja harmaa, siit\u00e4 ei koskaan voisi uskoa, et se on jonkun koti. Siin\u00e4 pihassa on kans pari sellaista viel\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4 m\u00f6kki\u00e4, toinen on ainakin ulkovessa. <\/span><\/p>\nMummo jaksaa viel\u00e4 jotenkin pit\u00e4\u00e4 sen m\u00f6kin pihasta huolta, en kyll\u00e4 tajua miten, kuin se on niin vanha. Siell\u00e4 on aina ollut jotain kukkapenkkej\u00e4 ja marjapensaita ja sen sellaista. Mut nyt kun m\u00e4 tulin siihen pihaan niin n\u00e4ytti, et kaikki ei olisi ihan kunnossa. Siin\u00e4 seinustalla oli jotain taimia, mutta osa niist\u00e4 oli tallottu ja variksenpel\u00e4tin oli kumollaan maassa. Nyt m\u00e4 aloin olla ihan tosissani huolissaan, tai peloissani. M\u00e4 otin mun puhelimen, et m\u00e4 voisin soittaa jollekkin, mutta en m\u00e4 oikeen edes tiennyt kenelle. Ovi oli kans raollaan ja mun syd\u00e4n hakkasi ihan hulluna kun kurkistin siit\u00e4 sis\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\nAluksi m\u00e4 en tietysti n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n kun siell\u00e4 oli niin h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja m\u00e4 vaan t\u00e4risin siin\u00e4 ovella. Sitten m\u00e4 kysyin, et onko se siell\u00e4 ja viel\u00e4 varmuuden vuoksi koputin ovenkarmiin. Ja m\u00e4 en viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n ja tuntui et se kesti ihan tolkuttoman kauan, et ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n vastausta.<\/span><\/p>\nSitten sielt\u00e4 sen huoneen nurkasta, siin\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4 on oikeastaan vaan se yksi huone, niin sielt\u00e4 nurkasta kuului jotain rahinaa ja sellainen pitk\u00e4 pihisev\u00e4 huokaus. Ja sitten taas kesti, mutta lopulta se vastasi: \u201dSin\u00e4k\u00f6 se olet Hilkka, tule t\u00e4h\u00e4n likemm\u00e4ksi mummia.\u201d<\/span><\/p>\nJ\u00e4tin oven raolleen ja l\u00e4hestyin varovaisesti nurkkaa jossa s\u00e4nky oli. M\u00f6kiss\u00e4 on kaksi pient\u00e4 ikkunaa, mutta ne oli molemmat niin tolkuttoman likaiset, ett\u00e4 valo h\u00e4dintuskin p\u00e4\u00e4si valaisemaan mummon s\u00e4nky\u00e4, mutta hiljalleen mun silm\u00e4t onneks alkoivat tottua h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n. Kaikki ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ollut ihan kunnossa. Tai tietysti hankala arvioida, kun siit\u00e4 oli niin kauan kun olin ollut siell\u00e4 viimeksi. V\u00e4h\u00e4t huonekalut ja tavarat oli sikin sokin lattialla. Ja mummo oli leukaan asti ulottuvan peiton alla s\u00e4ngyss\u00e4. Sen ruumis vaikutti jotenkin muodottomalta, niinkuin sill\u00e4 olisi siell\u00e4 peiton alla loput niist\u00e4 tavaroista jotka ei ollut m\u00f6kin lattialla. Ja sen naama oli melkein musta ja jotenkin riekaleilla.<\/span><\/p>\nKysyin mummolta varovasti, onko sill\u00e4 kaikki hyvin, ett\u00e4 miksi sen korvat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niinkuin ne olisi sidottu narulla sen p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja miksi sen silm\u00e4t oli turvoksissa ja punaiset niinkuin ne olisi hierottu paskaa t\u00e4yteen ja miksi sen suu oli ammollaan auki ja sielt\u00e4 roikkui jotain mik\u00e4 n\u00e4ytti irtirevitylt\u00e4 sormelta.<\/span><\/p>\nMummo ei vastannut mit\u00e4\u00e4n, pihisi ja kurlasi vain niinkuin kahvinkeitin. Aikansa huokailtuaan ja se aika tuntui tosi pitk\u00e4lt\u00e4, mummo kuitenkin vastasi. En muista sit\u00e4 nyt ihan sanatarkasti, mut jotenkin n\u00e4in se meni:<\/span><\/p>\n<\/a> No niin kultaseni, kuunteleppa nyt tarkkaan mit\u00e4 mummilla on sanottavaa, \u00e4l\u00e4k\u00e4 kysele joutavia minun korvistani ja muista. Mummilla on nyt t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 asiaa. <\/span><\/span><\/span><\/p>\nJo moniaita vuosia sitten tulin huomanneeksi, miten monta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tietoa olin nuoruudessani uskonut todeksi ja omistanut itselleni ja miten ep\u00e4ilt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli kaikki mit\u00e4 niiden nojalla olin my\u00f6hemmin rakentanut. <\/span><\/span><\/p>\nP\u00e4\u00e4tin sent\u00e4hden odottaa kypsyneemp\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4. Aikaa on siit\u00e4 kulunut. Olen jo viivytellyt niin kauan, ett\u00e4 toiminnan kalliit hetket ovat tuhlautumaisillaan tyhj\u00e4\u00e4n tuumailuun. Onneksi siis olen t\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt siihen k\u00e4siksi. Mieleni on huolista irti. Ei mik\u00e4\u00e4n h\u00e4iritse rauhaani. Vet\u00e4ydyn yksin\u00e4isyyteen ja olen nyt vihdoinkin yht\u00e4 valmis kuin vapaa heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n nurin kaikki entiset mielipiteeni. Kun jo terve k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen j\u00e4rki opettaa, ett\u00e4 on yht\u00e4 paljon syyt\u00e4 olla uskomatta sellaista, mik\u00e4 ei ole t\u00e4ysin varmaa ja ep\u00e4ilem\u00e4t\u00f6nt\u00e4, kuin sit\u00e4kin, joka on ilmeisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, niin voin huoleti hylj\u00e4t\u00e4 kaikki vanhat tietoni, jos vaan tulen huomanneeksi ett\u00e4 niiss\u00e4 jokaisessa on jotain ep\u00e4ilemisen aihetta. <\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Kaikki ne tiedot, joita t\u00e4h\u00e4n asti olen pit\u00e4nyt varmimpina totuuksina, olen saanut tajuntaani joko aisteista itsest\u00e4\u00e4n tahi aistien v\u00e4lityksill\u00e4 muualta. Aistien olen huomannut joskus pett\u00e4v\u00e4n, ja vaatiihan aivan jokap\u00e4iv\u00e4inen varovaisuus, ettei pid\u00e4 koskaan t\u00e4ydellisesti uskoa ket\u00e4\u00e4n, joka vaan kerrankin on minua pett\u00e4nyt.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Mutta ehk\u00e4p\u00e4 on kuitenkin asia niin, ett\u00e4 jos kohta aistit moniaiden pikkuisten ja et\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevain esineiden suhteen pett\u00e4v\u00e4t, ne kuitenkin muissa tapauksissa antavat aivan ep\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tietoja. Ent\u00e4 n\u00e4m\u00e4 k\u00e4teni ja koko ruumiini, mitenk\u00e4 k\u00e4visi kielt\u00e4minen ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaikki ovat minun, ellen kuvittele itse\u00e4ni er\u00e4\u00e4nlaiseksi mielisairaaksi, joiden aivot heikkomielisyys on pimitt\u00e4nyt. Heh\u00e4n ovat mielett\u00f6mi\u00e4, enk\u00e4 tosiaan n\u00e4ytt\u00e4isi mielev\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n, jos itse\u00e4ni heihin vertaisin.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n<\/a> T\u00e4m\u00e4h\u00e4n kuuluisi joltakin \u2014 ellen vain olisi hyvinkin tottunut siihen, ett\u00e4 nukkuessani \u00f6isin n\u00e4en unia ja olen silloin samojen ja joskus viel\u00e4kin hullunkurisempien luulotusten alaisena, kuin nuo mielett\u00f6m\u00e4t valveilla ollessaan, saati sitten ett\u00e4 koska tahansa voi tapahtua ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 maatessani olen olevinani varma n\u00e4in tavallisista asioista kuin ett\u00e4 olen t\u00e4ss\u00e4, istun takki yll\u00e4ni lieden \u00e4\u00e4ress\u00e4, vaikka itse teossa makaan riisuuntuneena vuoteella, peittojen ja patjojen v\u00e4liss\u00e4.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n<\/a> No mutta kaiken varmasti min\u00e4 nyt ainakin t\u00e4ll\u00e4 kertaa katselen sinua Hilkka kultaseni aivan valvovin silmin; p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, jota liikutan, ei ole unta niin hituakaan; tieten, taiten ja tuntien ojennan viel\u00e4 k\u00e4tt\u00e4nikin. N\u00e4in selvill\u00e4 eiv\u00e4t olisi asiat, jos nukkuisin.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Niinp\u00e4 niin. Tarvitsee vain muistaa, ett\u00e4 usein muulloinkin olen unissani ajatellut aivan samoin \u2014 ja pettynyt. Tarkemmin t\u00e4t\u00e4 ajatellessani k\u00e4y mahdottomuus saada valvomistilaa selvill\u00e4 tunnusmerkeill\u00e4 erotetuksi nukkumisesta niin ilmeiseksi, ett\u00e4 oikein \u00e4llistytt\u00e4\u00e4, ja v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 puuttuu ettei juuri t\u00e4m\u00e4 \u00e4llistymiseni saa minua uskomaan ett\u00e4 nykyinen tilani sittenkin on unenn\u00e4k\u00f6\u00e4.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Mutta olkoonpa niinkin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki on unta ja ettei siis n\u00e4kemykseni erikoiskohdissaan, nimitt\u00e4in ett\u00e4 nyt avaan silmi\u00e4ni, liikutan p\u00e4\u00e4t\u00e4ni, ojentelen k\u00e4si\u00e4ni, ehk\u00e4p\u00e4 ei sek\u00e4\u00e4n ett\u00e4 minulla ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on t\u00e4llaiset k\u00e4det ja t\u00e4llainen koko ruumis, ole tosia, niin on kai kuitenkin my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 ett\u00e4 ne esineet, joita min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 unissani olen n\u00e4kevin\u00e4ni, ovat ik\u00e4\u00e4nkuin jonkunlaisia maalattuja kuvia, jotka eiv\u00e4t ole voineet synty\u00e4 muutoin kuin todellisia esineit\u00e4 j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4, ja etteiv\u00e4t siis ainakaan n\u00e4m\u00e4 silm\u00e4ni, p\u00e4\u00e4ni, k\u00e4teni ja koko ruumiini olioina yleens\u00e4 ole ainoastaan kuviteltuja, vaan my\u00f6skin todellisia.<\/span><\/span><\/span><\/p>\nEiv\u00e4th\u00e4n maalaritkaan edes kuvatessaan niin oudonmuotoisia olentoja kuin sireenej\u00e4 ja satyyrej\u00e4, voi kyh\u00e4t\u00e4 niiden haamuja aivan uppi uusista ja olemattomista aineksista, vaan he sommittelevat niit\u00e4 ajattelemalla eri el\u00e4inten j\u00e4seni\u00e4 yhteen. Ja jospa jonkun onnistuisikin keksi\u00e4 jotakin siihen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n uutta, ettei kerrassaan mit\u00e4\u00e4n sentapaista olisi ennen n\u00e4hty ja joka niinmuodoin olisi kauttaaltaan mielikuvituksen luoma valhekuva, niin ainakin siihen k\u00e4ytettyjen v\u00e4rien t\u00e4ytyisi olla todellisia v\u00e4rej\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Sama t\u00e4ytyy olla asianlaita silmieni, p\u00e4\u00e4ni, k\u00e4sieni j. n. e. suhteen, mit\u00e4 niiden yleisolemukseen tulee. Olkoonpa siis viel\u00e4 ett\u00e4 ne my\u00f6skin olioina yleens\u00e4 olisivat vain kuviteltuja, niin t\u00e4ytyy ainakin todellisuudessa olla olemassa toisia viel\u00e4kin yksinkertaisempia ja yleisempi\u00e4 olioita, jotka muodostavat ne todelliset v\u00e4rit, mist\u00e4 ajatuksissamme olevat esineiden kuvat ovat tehdyt, olkootpa sitten kuvat itsess\u00e4\u00e4n todellisia tahi ei.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n<\/a> T\u00e4t\u00e4 lajia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan aine yleens\u00e4 ja sen ulottuvaisuus; samoin ulottuvaisten esineiden muoto, kvantiteetti eli koko ja luku, samoin paikallisuus ja aika y. m. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 siis ehk\u00e4 saatamme pit\u00e4\u00e4 ep\u00e4ilt\u00e4vin\u00e4 sellaiset tieteet kuin fysiikan, t\u00e4htitieteen, l\u00e4\u00e4ketieteen, samoin kuin muutkin tieteenhaarat, jotka ovat riippuvaisia yhdistettyjen esineiden havaitsemisesta, mutta sit\u00e4vastoin luvunlasku, mittausoppi ja muut sellaiset, joiden esinein\u00e4 ovat kaikkein yksinkertaisimmat, ja yleisimm\u00e4t k\u00e4sitteet ja joille on jokseenkin yhdentekev\u00e4\u00e4 ovatko niiden k\u00e4sittelem\u00e4t esineet olemassa taikka ei, ne kait ainakin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t varmoja ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tietoja. Onhan kaksi ynn\u00e4 kolme aina viisi, samoin kuin neli\u00f6ss\u00e4 nelj\u00e4 sivua, nukuinpa taikka valvoin. Mahdottomalta siis n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4in ilmiselvi\u00e4 totuuksia voisi koskaan ep\u00e4ill\u00e4.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Mutta syd\u00e4mmeni syvyyteen on k\u00e4tkettyn\u00e4 er\u00e4s vanha juurtunut luulotus, ett\u00e4 on muka olemassa er\u00e4s kaikkivoipa Jumala, joka on luonut minutkin sellaiseksi kuin olen. Mist\u00e4 tied\u00e4n ettei h\u00e4n ole laittanut esim. niin, ett\u00e4 maa sek\u00e4 taivas ulottuvaisuuksineen, muotoineen, kokoineen ja paikallisuuksineen itse asiassa ovat olemattomia, vaan ett\u00e4 ne kaikki ainoastaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan olemassa sellaisina kuin min\u00e4 ne nyt k\u00e4sit\u00e4n? Mist\u00e4 tied\u00e4n ettei laskiessani yhteen kaksi ja kolme, lukiessani neli\u00f6n sivuja tahi muussa ehk\u00e4 viel\u00e4 helpommassa asiassa minun laitani ole sama kuin usein monen muunkin, nimitt\u00e4in ett\u00e4 erehdyn juuri siin\u00e4, mink\u00e4 luulen kaikkein parhaiten tiet\u00e4v\u00e4ni? <\/span><\/span><\/span><\/p>\nOlen lopullisesti pakotettu tunnustamaan ettei ennen uskomissani totuuksissa ole ainoatakaan, jonka p\u00e4tevyys olisi ep\u00e4ilem\u00e4t\u00f6n, ja t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4ileminen ei tapahdu ajattelemattomuudesta eik\u00e4 kevytmielisyydest\u00e4, vaan painavista ja hyvin mietityist\u00e4 syist\u00e4. Varmuutta saavuttaakseni t\u00e4ytyy siis lakata niit\u00e4 uskomasta yht\u00e4 tyystin kuin jos olisivat aivan ilmeisesti v\u00e4\u00e4ri\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Mutta eip\u00e4 riit\u00e4 viel\u00e4 sek\u00e4\u00e4n ett\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n kaiken kerran huomannut, on my\u00f6s muistettava pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 mieless\u00e4ni. Sill\u00e4 my\u00f6t\u00e4\u00e4ns\u00e4 palajavat tajuntaani nuo vanhat rakkaat luulelmat. Juurtuneen tavan ja jokap\u00e4iv\u00e4isen tottumuksen voimalla ne valtaavat herkk\u00e4uskoisen mieleni, melkeinp\u00e4 vastoin tahtoanikin.<\/span><\/span><\/span><\/p>\nEn koskaan voi vierautua niihin my\u00f6ntym\u00e4st\u00e4 ja luottamasta, jos vaan oletan ne sellaisiksi kuin ne todella ovat, nimitt\u00e4in tosin jonkun verran ep\u00e4ilt\u00e4viksi, kuten jo on osotettu, mutta kuitenkin sangen todenn\u00e4k\u00f6isiksi, ja ett\u00e4 niit\u00e4 muka on paljoa j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 uskoa tosiksi kuin kiist\u00e4\u00e4 kokonaan per\u00e4tt\u00f6miksi. Parasta siis ett\u00e4 taiten tahtoen itse pet\u00e4n itse\u00e4ni p\u00e4invastaiseen suuntaan ja uhmallakin jonkun aikaa otaksun kaikki varmimmatkin tietoni v\u00e4\u00e4riksi kuvitelmiksi, kunnes sitten etuluulot kumpaiseltakin puolelta p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tasapainoon eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n huono tottumus en\u00e4\u00e4 voi horjuttaa arvostelukyky\u00e4ni saamasta oikeata tietoa todellisuudesta semmoisena kuin se on. <\/span><\/span><\/p>\n<\/a> Oletan siis ett\u00e4 ei Jumala, joka on hyv\u00e4 ja itse totuuden l\u00e4hde, vaan joku voimallinen ja viekas hornan henki on oikein tarmonsa takaa ylt\u00e4ytynyt minua pett\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taivaan avaruus, ilma, maa, v\u00e4rit, muodot, \u00e4\u00e4net, sanalla sanoen: koko ulkoinen maailma ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sikerm\u00e4 pett\u00e4vi\u00e4 unia, joilla h\u00e4n on osannut kietoa herkk\u00e4uskoisuuteni pauloihinsa. <\/span><\/span><\/span><\/p>\nKatselen itse\u00e4ni. Minulla ei ole k\u00e4si\u00e4, ei silmi\u00e4, ei lihaa eik\u00e4 verta, ei aisteja: harhaluulo vain, joka uskottelee minulla sellaisia olevan. Piinnyn itsepintaisesti t\u00e4h\u00e4n uuteen k\u00e4sitykseeni ja pysyn siin\u00e4. Jospa sitten en kykenisik\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n oikean totuuden perille, niin pid\u00e4nh\u00e4n ainakin visusti varalta sit\u00e4, mink\u00e4 todella varoa voinkin, nimitt\u00e4in etten usko v\u00e4\u00e4ri\u00e4 luulelmia ja etten p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuota petturihenke\u00e4 en\u00e4\u00e4n valamaan viekotuksiansa mieleeni, olkoonpa h\u00e4n sitten kuinka voimallinen ja ovela tahansa.<\/span><\/span><\/p>\nOletan siis ett\u00e4 kaikki mit\u00e4 n\u00e4en on pelkki\u00e4 valekuvia. En usko ett\u00e4 koskaan on ollut olemassa mit\u00e4\u00e4n semmoista kuin petollinen muistini esittelee. Minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n aisteja; ruumis, muoto, ulottuvaisuus, liikunto ja paikallisuus ovat pelkki\u00e4 olemattomuuksia. <\/span><\/span><\/p>\n*****<\/span><\/span><\/p>\nMummon puhe tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan ja mun keskittymiseni alkoi herpaantua. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in en muista mit\u00e4\u00e4n mummon h\u00f6pin\u00e4st\u00e4, sill\u00e4 aloin tuijottaa ikkunaa ja ajatella kuinka mukavalta tuntuisi n\u00e4hd\u00e4 siin\u00e4 tutut kasvot. Tarkemmin sanottuna ajattelin Hannua ajelemassa mummon pihanurmea ilman paitaa. <\/span><\/p>\nJa siin\u00e4 samassa sain tekstarin. Se oli Hannu. Se kysy, et miss\u00e4 m\u00e4 viivyn ja olinks m\u00e4 saanut rahaa. M\u00e4 vastasin et m\u00e4 oon viel\u00e4 mummolla ja et se on seonnut lopullisesti ja vaan jaarittelee jotain ihan himmeet\u00e4. Kello oli jo vaikka mit\u00e4 ja t\u00e4\u00e4 koko suunnitelma uhkasi kusta oikeen kunnolla. Mua alkoi taas kiukuttaa oikeen kunnolla, mut m\u00e4 en uskaltanut keskeytt\u00e4\u00e4 mummoa, m\u00e4 olin jotenkin puoliksi halvaantunut pelosta ja raivosta ja kun se koko tilanne oli niin vitun outo.<\/span><\/p>\nSit tuli taas viesti. Hannu sano, et se tulee vaikka hakemaan mut sielt\u00e4. Ja et se oikeestaan oli l\u00e4htenytkin jo k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ja oli jo siin\u00e4 Radioasemantien tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mun t\u00e4ytyi v\u00e4h\u00e4n sulatella t\u00e4t\u00e4. Ei se koskaan aiemmin ollut laittanut mulle mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista, ei se itse asiassa ollut koskaan l\u00e4hett\u00e4nyt mulle yht\u00e4\u00e4n viesti\u00e4 ennen t\u00e4t\u00e4. No, en m\u00e4 kerennyt t\u00e4t\u00e4 kauaa ajattelemaan.<\/span><\/p>\nHannu sy\u00f6ksyi sis\u00e4\u00e4n kuin tuuliisp\u00e4\u00e4. Yhdell\u00e4 loikalla se oli mun takana ja heitti mut tuoleineni sivuun. Ensimm\u00e4inen isku repi mummolta jalan irti jostain puolesta reidest\u00e4. Peitot lensi lattialle ja toinen ly\u00f6nti paljasti jo valtaosan sen sisuskaluista. M\u00e4 vaan tuijotin ja kuuntelin kun se ulisi, tai ulisi siihen asti kun sen p\u00e4\u00e4 vier\u00e4hti t\u00f6m\u00e4ht\u00e4en lattialle. Sitten oli vaan sellaisia tahmean maiskahtavia ja heikosti rusahtelevia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Hannulla ei ollut paitaa ja sen kaupungin hommissa ruskettunut yl\u00e4vartalo oli v\u00e4rj\u00e4ytynyt punaiseksi. Todellakin v\u00e4rj\u00e4ytynyt, ei niin et se olisi t\u00e4ynn\u00e4 jotain roiskeita, vaan se oli t\u00e4ysin punainen niinkuin se olisi upotettu maalip\u00f6ntt\u00f6\u00f6n. Ja sen naama oli my\u00f6s t\u00e4ysin punainen paitsi sen silm\u00e4t, ne loisti kuin ledivalot.<\/span><\/p>\nSitten m\u00e4 nukahdin.<\/span><\/p>\nNiinkun varmaan arvasitkin, kirjoitan t\u00e4t\u00e4 nyt kun t\u00e4st\u00e4 kaikesta on jo kulunut hetki. M\u00e4 pelastuin. Oon Hannun luona V\u00e4in\u00f6l\u00e4ss\u00e4. Se lohdutti mua ja sanoi, et sen oli ollut pakko tehd\u00e4 se, kun se oli tajunnut et ei se ollut mun mummo, mummo oli kuollut jo aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Se oli sellainen ranskalaisfilosofi kuin Rene Descartes ja et se oli tappanut ja sit nylkenyt mun mummoni ja pukenut sen nahkan p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja et sill\u00e4 olis muutenkin ollut pahat mieless\u00e4.<\/span><\/p>\nHannu on nyt suihkussa, mut kun se tulee, me menn\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4\u00e4n mun \u00e4itin luona. Vittu YOLO.<\/span><\/p>\n <\/p>\n
Summer of Live & Dead Art, 7.7. – 4.8.2017<\/a><\/p><\/blockquote>\n
Rakas p\u00e4iv\u00e4kirja, kirjoitan nyt tavallista pitemmin, kun on tapahtunut niin paljon ja outoja juttuja. Eilen oli mun syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4. M\u00e4 aattelin heti aamusta, et t\u00e4st\u00e4 tulee ihan mahtavaa, me oltiin Kertun kanssa suunniteltu koko viikko, et mit\u00e4 kaikkee teht\u00e4is. Tai ei mitenk\u00e4\u00e4n paljoa tekemist\u00e4, vaan et miten se olis tosi siisti\u00e4. Ment\u00e4isiin illalla kaupunkiin ja ainakin Kirvatsiin ja oltaisiin koko y\u00f6 ulkona, et ei varmaan en\u00e4\u00e4 olis mit\u00e4\u00e4n kotiintuloaikoja tai vaikka olisikin, niin ei mun tarviis niist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4, kun m\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n jo kuustoista.<\/span><\/p>\n \u00c4iti nukkui viel\u00e4 aamulla, kun m\u00e4 l\u00e4hdin kouluun. Eik\u00e4 siin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 muutenkaan ollut mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, se vaan meni viel\u00e4 hitaammin kuin tavallisesti. Ihan normaalia paskaa, mut sit, kun m\u00e4 tulin kotiin iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4, niin tuli sit t\u00e4\u00e4 eka pettymys. \u00c4iti oli unohtanut, et on mun syntt\u00e4rit. M\u00e4 olin niin vihainen ja huusin sille jotain niin, et sekin sitten suuttu ja m\u00e4 olin niin paskana siit\u00e4, et en viittinyt edes pyyt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n rahaa.<\/span><\/p>\n M\u00e4 vaan paiskoin v\u00e4h\u00e4n aikaa ovia ja muuta ja l\u00e4hdin vet\u00e4\u00e4. Ja sanoin viel\u00e4, et m\u00e4 meen is\u00e4n luo, et se sent\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 musta. Tai eih\u00e4n se kauheasti v\u00e4lit\u00e4 ja m\u00e4 sanoinkin sen oikeestaan vaan, kun m\u00e4 tied\u00e4n, et se suututtais \u00e4iti\u00e4. Ja m\u00e4 tarvitsin kans rahaa, kun oli suunniteltu et Kertun veli Hannu hakee meille jotain siidereit\u00e4 illaks. <\/span><\/p>\n No is\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut kotona eik\u00e4 vastannut puhelimeen. Alkoi tuntua, et kaikki menis t\u00e4n\u00e4\u00e4n ihan vituiksi ja m\u00e4 siin\u00e4 v\u00e4h\u00e4n itkinkin. Sitten m\u00e4 vaan l\u00e4hdin kiert\u00e4\u00e4 paikkoja, kun m\u00e4 tiesin, et is\u00e4 notkuis jossain l\u00e4hell\u00e4, kun ei se oikeen ikin\u00e4 poistu Sampolasta mihink\u00e4\u00e4n. K\u00e4velin ainakin jotain tunnin, mut en l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4. M\u00e4 olin ihan raivona ja yritin viel\u00e4 soittaa Kertulle, et jos se keksis jotain, mut sek\u00e4\u00e4n ei vastannut. Homma alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tosi ep\u00e4toivoiselta ja mulla oli kans n\u00e4lk\u00e4. Musta tulee n\u00e4lk\u00e4isena muutenkin tosi kiukkunen, siis vaikka ei olis mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 edes. Mut kotia m\u00e4 en halunnut menn\u00e4, vaikka siell\u00e4 olis kyll\u00e4 varmaan ollut jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n M\u00e4 istuskelin vaan sit siin\u00e4 kent\u00e4n laidalla ja mietin, et mit\u00e4 vittua m\u00e4 voin tehd\u00e4. Et ennen yhdeks\u00e4\u00e4 pit\u00e4is l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jostain rahaa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Hannu ja Kerttu. <\/span><\/p>\n No jotain hyv\u00e4\u00e4 sent\u00e4\u00e4n tapahtui. Meid\u00e4n luokan Jaakko sattui tulee siihen, se on ihan ok, ehk\u00e4 vaan v\u00e4h\u00e4n h\u00f6lm\u00f6. Sellainen aika harmiton. M\u00e4 n\u00e4ytin sille oikeen surullista naamaa ja valitin, et mun el\u00e4m\u00e4 on ihan paskaa, et mutsi heitti mut pihalle ja m\u00e4 varmaan kuolen ihan just n\u00e4lk\u00e4\u00e4n, kun mun is\u00e4k\u00e4\u00e4n ei musta v\u00e4lit\u00e4 ja sit\u00e4 rataa. Se yritti heitt\u00e4\u00e4 jotain, et kyll\u00e4 ne susta v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ja terve ihminen p\u00e4rj\u00e4\u00e4 sit\u00e4paitsi sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 jonkun kolkyt p\u00e4iv\u00e4\u00e4. M\u00e4 melkein jo suutuin sillekin ja sanoin, et lopettaisi tommoisen paskan puhumisen ja vaikka veisi mut sy\u00f6m\u00e4\u00e4n Pikku-Samille, kun oltiin kerta siin\u00e4 ihan vieress\u00e4. Se oli sit v\u00e4h\u00e4n nihkee ja sanoi, et sill\u00e4 ei oo kun jotain hiluja ja mun piti v\u00e4h\u00e4n kujerrella sille siin\u00e4, kun m\u00e4 tied\u00e4n et se on v\u00e4h\u00e4n ihastunut muhun ja m\u00e4 sanoin kans, et ranskalaiset saa jollain kolmella eurolla ja et jos se aikoi olla todellinen herrasmies, niin ei sill\u00e4 ollut muuta vaihtoehtoo kun ostaa mulle ne ranskikset. Et eih\u00e4n se varmaan halunnut olla nolo ja pihi.<\/span><\/p>\n Osti se sit ne lopulta, mut ei j\u00e4\u00e4nyt mun kanssa siihen, mik\u00e4 oli kyll\u00e4 ihan hyv\u00e4kin, kun se on v\u00e4h\u00e4h\u00e4n nolo tyyppi. Sy\u00f6minen onneks auttoi ja m\u00e4 aloin mietti\u00e4 mun vaihtoehtoja. Sitten viel\u00e4 Kerttukin soitti mulle. Sill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tietysti ollut yht\u00e4\u00e4n rahaa ja me yritettiin mietti\u00e4, et kuka lainais meille. Eik\u00e4 me keksitty ket\u00e4\u00e4n ja mun kiukkuni alkoi taas her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, et miten voi olla n\u00e4in paska syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 ihmisell\u00e4. <\/span><\/p>\n Siin\u00e4 m\u00e4 sit vaan istuin Pikku-Samilla ja toivoin, et joku ritari tulis siihen ja pelastaisi neidon h\u00e4d\u00e4st\u00e4. Mut ket\u00e4\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n tullut.<\/span><\/p>\n Sit Kerttu soitti uudestaan, et se oli keksinyt ratkaisun t\u00e4h\u00e4n pulmaan. Se sanoi, et mun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n mun mummon luona ja pyyt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 rahaa, et mummot on sellaisia, et ne aina antaa rahaa ja et jos se olis niin paska mummo, et ei antaisi, niin m\u00e4 voisin vaan k\u00e4hvelt\u00e4\u00e4 jotain, kun niill\u00e4 ainakin on aina k\u00e4teist\u00e4 jossain piirongin laatikossa, eik\u00e4 ne ikin\u00e4 huomaa tai edes v\u00e4lit\u00e4 jos v\u00e4h\u00e4n lainaa. Sit\u00e4paitsi se pysyy ik\u00e4\u00e4nkuin perhepiiriss\u00e4 kuitenkin.<\/span><\/p>\n M\u00e4 en ollut ihan kauhean innoissani t\u00e4st\u00e4 suunnitelmasta. Kerttu ei tuntenut mun mummoa. Se on todella outo. Enk\u00e4 kyll\u00e4 m\u00e4k\u00e4\u00e4n oikeen tunne sit\u00e4. M\u00e4 k\u00e4yn sen luona tosi harvoin vaikka se asuu ihan l\u00e4hell\u00e4. Sill\u00e4 on sellainen pieni m\u00f6kki siin\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 joka on kun menn\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 V\u00e4in\u00f6l\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\n Is\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n ei oo sen mummon kanssa mitenk\u00e4\u00e4n l\u00e4heiset v\u00e4lit, se siis on sen \u00e4iti. Eik\u00e4 is\u00e4 oo mullekaan erityisen l\u00e4heinen ja varsinkin mun \u00e4iti vihaa sit\u00e4 mummoo ja on aina, siis siit\u00e4 asti kun m\u00e4 muistan, pelotellut mua sill\u00e4 mummolla. Mut ei se siis oikeesti oo niink\u00e4\u00e4n pelottava, jotenkin outo vaan, niinkun tietysti melkein kaikki vanhukset. <\/span><\/p>\n Mut en m\u00e4 tyk\u00e4nnyt k\u00e4yd\u00e4 sen luona, enk\u00e4 oikeastaan koskaan edes k\u00e4vellyt sen mets\u00e4n l\u00e4pi, vaikka se olis selkeesti lyhyin reitti V\u00e4in\u00f6l\u00e4\u00e4n miss\u00e4 Kerttu asuu. Se mets\u00e4 on itseasiassa v\u00e4h\u00e4n pelottava. Sen keskell\u00e4, aika l\u00e4hell\u00e4 mummon m\u00f6kki\u00e4, on vanha radioasema tai joku, se on sellainen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen synkk\u00e4 kivitalo ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 on viel\u00e4 jotain outoja puu-ukkoja. Siell\u00e4 asuu nimitt\u00e4in jotain taidetyyppej\u00e4. Ne kans j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 siell\u00e4 jotain bileit\u00e4, mut en m\u00e4 oo niiss\u00e4 koskaan k\u00e4ynyt, kuullut vaan juttuja.<\/span><\/p>\n Nyt m\u00e4 sit kuitenkin, kun mietin mun vaihtoehtoja, ajattelin et pakko mun on tehd\u00e4 niinkun Kerttu sanoi. M\u00e4 l\u00e4hdin siis k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, mutta tosi hitaasti. T\u00e4\u00e4 ei tuntunut kauhean hyv\u00e4lt\u00e4 ajatukselta. Onneksi ei kuitenkaan ollut pime\u00e4\u00e4, koska sit m\u00e4 en kyll\u00e4 olisi suostunut t\u00e4h\u00e4n. <\/span><\/p>\n V\u00e4h\u00e4n matkaa kun m\u00e4 olin k\u00e4vellyt siell\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, niin mun mieliala alkoi kuitenkin kohentua. Oli kaikinpuolin miellytt\u00e4v\u00e4 ilta, ei ollut yht\u00e4\u00e4n kylm\u00e4 ja aurinkokin paistoi viel\u00e4, mut sillai vinosti, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n jo alkoi h\u00e4m\u00e4rty\u00e4. M\u00e4 laskeskelin, et ei kuitenkaan tulisi pime\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan ja munhan piti joka tapauksessa olla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n \u00c4rr\u00e4ll\u00e4 ennen yhdeks\u00e4\u00e4. Enk\u00e4 m\u00e4 ollut aikaisemmin tajunnut, ett\u00e4 se mets\u00e4 oli t\u00e4llai kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ainakin tosi kaunis ja oli tosi paljon jotain lintuja jotka lauloi.<\/span><\/p>\n Siell\u00e4 siis menee sellainen py\u00f6r\u00e4tie halki sen koko mets\u00e4n, mutta jos on menossa sinne mun mummolle, niin pit\u00e4\u00e4 poiketa silt\u00e4 pienemm\u00e4lle polulle. Se polku on niin kapea kuin polku vaan voi olla ja monesta kohtaa se oli melkein umpeen kasvanut. Mummo ei vissiin paljoa en\u00e4\u00e4 liiku eik\u00e4 sill\u00e4 k\u00e4y ket\u00e4\u00e4n vieraitakaan. M\u00e4 aloin miettim\u00e4\u00e4n siin\u00e4, ett\u00e4 mitenk\u00e4h\u00e4n se edes p\u00e4rj\u00e4\u00e4, kun me ei k\u00e4yd\u00e4 siell\u00e4, et k\u00e4visk\u00f6 joku kotipalvelu tai joku siell\u00e4. Pitih\u00e4n senkin nyt jotain sy\u00f6d\u00e4 vaikka se olikin jo tosi vanha. Ja mulle tuli v\u00e4h\u00e4n taas paha mieli, mut nyt sen takia kun m\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 mummo on j\u00e4tetty yksin sinne m\u00f6kkiins\u00e4.<\/span><\/p>\n Se polku menee sellaisen ojan yli v\u00e4h\u00e4n ennen kun tullaan siihen m\u00f6kin pihaan. Se on sellainen tosi varjoisa paikka ja siell\u00e4 oli ainkin ennen aina sammakoita, tai t\u00e4llai kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ainkin niitten kutua ja m\u00e4 muistan lapsuudesta kun m\u00e4 joskus harvoin olin ollut siell\u00e4 leikkim\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 ne aina kurnutti siell\u00e4 limojensa seassa. Mut niin, nyt se puro n\u00e4ytti ihan mustalta ja asumattomalta. <\/span><\/p>\n M\u00e4 ps\u00e4hdyin hetkeksi siin\u00e4 sillalla, tai se on vaan joku sellainen lautaviritelm\u00e4 joka on tehty siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see sen yli. Ja nyt mua taas alkoi arveluttamaan t\u00e4\u00e4 suunnitelma. Jotenkin linnutkin oli lopettanut laulamisen ja oli ihan hiljaista. Se alkoi v\u00e4h\u00e4n mua pelottamaan ja mietin, et pit\u00e4isk\u00f6 mun sittenkin vaan menn\u00e4 kotiin. Koko se mets\u00e4 tuntui taas paljon synkemm\u00e4lt\u00e4.<\/span><\/p>\n No mut, en voinut tehd\u00e4 Kertulle ohareita. Se on kuitenkin mun bestis. Ja m\u00e4 kans halusin n\u00e4hd\u00e4 Hannua. Se on sen isoveli eik\u00e4 se asu niill\u00e4 kotona en\u00e4\u00e4, mut kuitenkin siin\u00e4 V\u00e4in\u00f6l\u00e4ss\u00e4 kans ja nyt kun se on jo valmistunut eik\u00e4 sill\u00e4 oo t\u00f6it\u00e4, niin se on ollut puistotoimella hommissa ja m\u00e4 olin t\u00f6rm\u00e4nnytkin siihen pari kertaa jossain kun se ajeli nurmikoita ja me oltiin jotain juteltukin. Oikeastaan Hannu olikin varmaan se perimm\u00e4inen syy, et m\u00e4 en livist\u00e4nyt siin\u00e4 kohtaa kotiin, vaan jatkoin matkaa.<\/span><\/p>\n Se m\u00f6kki on sellainen ihan pieni ja harmaa, siit\u00e4 ei koskaan voisi uskoa, et se on jonkun koti. Siin\u00e4 pihassa on kans pari sellaista viel\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4 m\u00f6kki\u00e4, toinen on ainakin ulkovessa. <\/span><\/p>\n Mummo jaksaa viel\u00e4 jotenkin pit\u00e4\u00e4 sen m\u00f6kin pihasta huolta, en kyll\u00e4 tajua miten, kuin se on niin vanha. Siell\u00e4 on aina ollut jotain kukkapenkkej\u00e4 ja marjapensaita ja sen sellaista. Mut nyt kun m\u00e4 tulin siihen pihaan niin n\u00e4ytti, et kaikki ei olisi ihan kunnossa. Siin\u00e4 seinustalla oli jotain taimia, mutta osa niist\u00e4 oli tallottu ja variksenpel\u00e4tin oli kumollaan maassa. Nyt m\u00e4 aloin olla ihan tosissani huolissaan, tai peloissani. M\u00e4 otin mun puhelimen, et m\u00e4 voisin soittaa jollekkin, mutta en m\u00e4 oikeen edes tiennyt kenelle. Ovi oli kans raollaan ja mun syd\u00e4n hakkasi ihan hulluna kun kurkistin siit\u00e4 sis\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Aluksi m\u00e4 en tietysti n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n kun siell\u00e4 oli niin h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja m\u00e4 vaan t\u00e4risin siin\u00e4 ovella. Sitten m\u00e4 kysyin, et onko se siell\u00e4 ja viel\u00e4 varmuuden vuoksi koputin ovenkarmiin. Ja m\u00e4 en viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n ja tuntui et se kesti ihan tolkuttoman kauan, et ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n vastausta.<\/span><\/p>\n Sitten sielt\u00e4 sen huoneen nurkasta, siin\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4 on oikeastaan vaan se yksi huone, niin sielt\u00e4 nurkasta kuului jotain rahinaa ja sellainen pitk\u00e4 pihisev\u00e4 huokaus. Ja sitten taas kesti, mutta lopulta se vastasi: \u201dSin\u00e4k\u00f6 se olet Hilkka, tule t\u00e4h\u00e4n likemm\u00e4ksi mummia.\u201d<\/span><\/p>\n J\u00e4tin oven raolleen ja l\u00e4hestyin varovaisesti nurkkaa jossa s\u00e4nky oli. M\u00f6kiss\u00e4 on kaksi pient\u00e4 ikkunaa, mutta ne oli molemmat niin tolkuttoman likaiset, ett\u00e4 valo h\u00e4dintuskin p\u00e4\u00e4si valaisemaan mummon s\u00e4nky\u00e4, mutta hiljalleen mun silm\u00e4t onneks alkoivat tottua h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n. Kaikki ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ollut ihan kunnossa. Tai tietysti hankala arvioida, kun siit\u00e4 oli niin kauan kun olin ollut siell\u00e4 viimeksi. V\u00e4h\u00e4t huonekalut ja tavarat oli sikin sokin lattialla. Ja mummo oli leukaan asti ulottuvan peiton alla s\u00e4ngyss\u00e4. Sen ruumis vaikutti jotenkin muodottomalta, niinkuin sill\u00e4 olisi siell\u00e4 peiton alla loput niist\u00e4 tavaroista jotka ei ollut m\u00f6kin lattialla. Ja sen naama oli melkein musta ja jotenkin riekaleilla.<\/span><\/p>\n Kysyin mummolta varovasti, onko sill\u00e4 kaikki hyvin, ett\u00e4 miksi sen korvat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niinkuin ne olisi sidottu narulla sen p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja miksi sen silm\u00e4t oli turvoksissa ja punaiset niinkuin ne olisi hierottu paskaa t\u00e4yteen ja miksi sen suu oli ammollaan auki ja sielt\u00e4 roikkui jotain mik\u00e4 n\u00e4ytti irtirevitylt\u00e4 sormelta.<\/span><\/p>\n Mummo ei vastannut mit\u00e4\u00e4n, pihisi ja kurlasi vain niinkuin kahvinkeitin. Aikansa huokailtuaan ja se aika tuntui tosi pitk\u00e4lt\u00e4, mummo kuitenkin vastasi. En muista sit\u00e4 nyt ihan sanatarkasti, mut jotenkin n\u00e4in se meni:<\/span><\/p>\n <\/a> No niin kultaseni, kuunteleppa nyt tarkkaan mit\u00e4 mummilla on sanottavaa, \u00e4l\u00e4k\u00e4 kysele joutavia minun korvistani ja muista. Mummilla on nyt t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 asiaa. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n Jo moniaita vuosia sitten tulin huomanneeksi, miten monta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tietoa olin nuoruudessani uskonut todeksi ja omistanut itselleni ja miten ep\u00e4ilt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli kaikki mit\u00e4 niiden nojalla olin my\u00f6hemmin rakentanut. <\/span><\/span><\/p>\n P\u00e4\u00e4tin sent\u00e4hden odottaa kypsyneemp\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4. Aikaa on siit\u00e4 kulunut. Olen jo viivytellyt niin kauan, ett\u00e4 toiminnan kalliit hetket ovat tuhlautumaisillaan tyhj\u00e4\u00e4n tuumailuun. Onneksi siis olen t\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt siihen k\u00e4siksi. Mieleni on huolista irti. Ei mik\u00e4\u00e4n h\u00e4iritse rauhaani. Vet\u00e4ydyn yksin\u00e4isyyteen ja olen nyt vihdoinkin yht\u00e4 valmis kuin vapaa heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n nurin kaikki entiset mielipiteeni. Kun jo terve k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen j\u00e4rki opettaa, ett\u00e4 on yht\u00e4 paljon syyt\u00e4 olla uskomatta sellaista, mik\u00e4 ei ole t\u00e4ysin varmaa ja ep\u00e4ilem\u00e4t\u00f6nt\u00e4, kuin sit\u00e4kin, joka on ilmeisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, niin voin huoleti hylj\u00e4t\u00e4 kaikki vanhat tietoni, jos vaan tulen huomanneeksi ett\u00e4 niiss\u00e4 jokaisessa on jotain ep\u00e4ilemisen aihetta. <\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Kaikki ne tiedot, joita t\u00e4h\u00e4n asti olen pit\u00e4nyt varmimpina totuuksina, olen saanut tajuntaani joko aisteista itsest\u00e4\u00e4n tahi aistien v\u00e4lityksill\u00e4 muualta. Aistien olen huomannut joskus pett\u00e4v\u00e4n, ja vaatiihan aivan jokap\u00e4iv\u00e4inen varovaisuus, ettei pid\u00e4 koskaan t\u00e4ydellisesti uskoa ket\u00e4\u00e4n, joka vaan kerrankin on minua pett\u00e4nyt.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Mutta ehk\u00e4p\u00e4 on kuitenkin asia niin, ett\u00e4 jos kohta aistit moniaiden pikkuisten ja et\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevain esineiden suhteen pett\u00e4v\u00e4t, ne kuitenkin muissa tapauksissa antavat aivan ep\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tietoja. Ent\u00e4 n\u00e4m\u00e4 k\u00e4teni ja koko ruumiini, mitenk\u00e4 k\u00e4visi kielt\u00e4minen ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaikki ovat minun, ellen kuvittele itse\u00e4ni er\u00e4\u00e4nlaiseksi mielisairaaksi, joiden aivot heikkomielisyys on pimitt\u00e4nyt. Heh\u00e4n ovat mielett\u00f6mi\u00e4, enk\u00e4 tosiaan n\u00e4ytt\u00e4isi mielev\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n, jos itse\u00e4ni heihin vertaisin.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n <\/a> T\u00e4m\u00e4h\u00e4n kuuluisi joltakin \u2014 ellen vain olisi hyvinkin tottunut siihen, ett\u00e4 nukkuessani \u00f6isin n\u00e4en unia ja olen silloin samojen ja joskus viel\u00e4kin hullunkurisempien luulotusten alaisena, kuin nuo mielett\u00f6m\u00e4t valveilla ollessaan, saati sitten ett\u00e4 koska tahansa voi tapahtua ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 maatessani olen olevinani varma n\u00e4in tavallisista asioista kuin ett\u00e4 olen t\u00e4ss\u00e4, istun takki yll\u00e4ni lieden \u00e4\u00e4ress\u00e4, vaikka itse teossa makaan riisuuntuneena vuoteella, peittojen ja patjojen v\u00e4liss\u00e4.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n <\/a> No mutta kaiken varmasti min\u00e4 nyt ainakin t\u00e4ll\u00e4 kertaa katselen sinua Hilkka kultaseni aivan valvovin silmin; p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, jota liikutan, ei ole unta niin hituakaan; tieten, taiten ja tuntien ojennan viel\u00e4 k\u00e4tt\u00e4nikin. N\u00e4in selvill\u00e4 eiv\u00e4t olisi asiat, jos nukkuisin.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Niinp\u00e4 niin. Tarvitsee vain muistaa, ett\u00e4 usein muulloinkin olen unissani ajatellut aivan samoin \u2014 ja pettynyt. Tarkemmin t\u00e4t\u00e4 ajatellessani k\u00e4y mahdottomuus saada valvomistilaa selvill\u00e4 tunnusmerkeill\u00e4 erotetuksi nukkumisesta niin ilmeiseksi, ett\u00e4 oikein \u00e4llistytt\u00e4\u00e4, ja v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 puuttuu ettei juuri t\u00e4m\u00e4 \u00e4llistymiseni saa minua uskomaan ett\u00e4 nykyinen tilani sittenkin on unenn\u00e4k\u00f6\u00e4.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Mutta olkoonpa niinkin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki on unta ja ettei siis n\u00e4kemykseni erikoiskohdissaan, nimitt\u00e4in ett\u00e4 nyt avaan silmi\u00e4ni, liikutan p\u00e4\u00e4t\u00e4ni, ojentelen k\u00e4si\u00e4ni, ehk\u00e4p\u00e4 ei sek\u00e4\u00e4n ett\u00e4 minulla ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on t\u00e4llaiset k\u00e4det ja t\u00e4llainen koko ruumis, ole tosia, niin on kai kuitenkin my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 ett\u00e4 ne esineet, joita min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 unissani olen n\u00e4kevin\u00e4ni, ovat ik\u00e4\u00e4nkuin jonkunlaisia maalattuja kuvia, jotka eiv\u00e4t ole voineet synty\u00e4 muutoin kuin todellisia esineit\u00e4 j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4, ja etteiv\u00e4t siis ainakaan n\u00e4m\u00e4 silm\u00e4ni, p\u00e4\u00e4ni, k\u00e4teni ja koko ruumiini olioina yleens\u00e4 ole ainoastaan kuviteltuja, vaan my\u00f6skin todellisia.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n Eiv\u00e4th\u00e4n maalaritkaan edes kuvatessaan niin oudonmuotoisia olentoja kuin sireenej\u00e4 ja satyyrej\u00e4, voi kyh\u00e4t\u00e4 niiden haamuja aivan uppi uusista ja olemattomista aineksista, vaan he sommittelevat niit\u00e4 ajattelemalla eri el\u00e4inten j\u00e4seni\u00e4 yhteen. Ja jospa jonkun onnistuisikin keksi\u00e4 jotakin siihen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n uutta, ettei kerrassaan mit\u00e4\u00e4n sentapaista olisi ennen n\u00e4hty ja joka niinmuodoin olisi kauttaaltaan mielikuvituksen luoma valhekuva, niin ainakin siihen k\u00e4ytettyjen v\u00e4rien t\u00e4ytyisi olla todellisia v\u00e4rej\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Sama t\u00e4ytyy olla asianlaita silmieni, p\u00e4\u00e4ni, k\u00e4sieni j. n. e. suhteen, mit\u00e4 niiden yleisolemukseen tulee. Olkoonpa siis viel\u00e4 ett\u00e4 ne my\u00f6skin olioina yleens\u00e4 olisivat vain kuviteltuja, niin t\u00e4ytyy ainakin todellisuudessa olla olemassa toisia viel\u00e4kin yksinkertaisempia ja yleisempi\u00e4 olioita, jotka muodostavat ne todelliset v\u00e4rit, mist\u00e4 ajatuksissamme olevat esineiden kuvat ovat tehdyt, olkootpa sitten kuvat itsess\u00e4\u00e4n todellisia tahi ei.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n <\/a> T\u00e4t\u00e4 lajia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan aine yleens\u00e4 ja sen ulottuvaisuus; samoin ulottuvaisten esineiden muoto, kvantiteetti eli koko ja luku, samoin paikallisuus ja aika y. m. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 siis ehk\u00e4 saatamme pit\u00e4\u00e4 ep\u00e4ilt\u00e4vin\u00e4 sellaiset tieteet kuin fysiikan, t\u00e4htitieteen, l\u00e4\u00e4ketieteen, samoin kuin muutkin tieteenhaarat, jotka ovat riippuvaisia yhdistettyjen esineiden havaitsemisesta, mutta sit\u00e4vastoin luvunlasku, mittausoppi ja muut sellaiset, joiden esinein\u00e4 ovat kaikkein yksinkertaisimmat, ja yleisimm\u00e4t k\u00e4sitteet ja joille on jokseenkin yhdentekev\u00e4\u00e4 ovatko niiden k\u00e4sittelem\u00e4t esineet olemassa taikka ei, ne kait ainakin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t varmoja ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tietoja. Onhan kaksi ynn\u00e4 kolme aina viisi, samoin kuin neli\u00f6ss\u00e4 nelj\u00e4 sivua, nukuinpa taikka valvoin. Mahdottomalta siis n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4in ilmiselvi\u00e4 totuuksia voisi koskaan ep\u00e4ill\u00e4.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Mutta syd\u00e4mmeni syvyyteen on k\u00e4tkettyn\u00e4 er\u00e4s vanha juurtunut luulotus, ett\u00e4 on muka olemassa er\u00e4s kaikkivoipa Jumala, joka on luonut minutkin sellaiseksi kuin olen. Mist\u00e4 tied\u00e4n ettei h\u00e4n ole laittanut esim. niin, ett\u00e4 maa sek\u00e4 taivas ulottuvaisuuksineen, muotoineen, kokoineen ja paikallisuuksineen itse asiassa ovat olemattomia, vaan ett\u00e4 ne kaikki ainoastaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan olemassa sellaisina kuin min\u00e4 ne nyt k\u00e4sit\u00e4n? Mist\u00e4 tied\u00e4n ettei laskiessani yhteen kaksi ja kolme, lukiessani neli\u00f6n sivuja tahi muussa ehk\u00e4 viel\u00e4 helpommassa asiassa minun laitani ole sama kuin usein monen muunkin, nimitt\u00e4in ett\u00e4 erehdyn juuri siin\u00e4, mink\u00e4 luulen kaikkein parhaiten tiet\u00e4v\u00e4ni? <\/span><\/span><\/span><\/p>\n Olen lopullisesti pakotettu tunnustamaan ettei ennen uskomissani totuuksissa ole ainoatakaan, jonka p\u00e4tevyys olisi ep\u00e4ilem\u00e4t\u00f6n, ja t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4ileminen ei tapahdu ajattelemattomuudesta eik\u00e4 kevytmielisyydest\u00e4, vaan painavista ja hyvin mietityist\u00e4 syist\u00e4. Varmuutta saavuttaakseni t\u00e4ytyy siis lakata niit\u00e4 uskomasta yht\u00e4 tyystin kuin jos olisivat aivan ilmeisesti v\u00e4\u00e4ri\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Mutta eip\u00e4 riit\u00e4 viel\u00e4 sek\u00e4\u00e4n ett\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n kaiken kerran huomannut, on my\u00f6s muistettava pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 mieless\u00e4ni. Sill\u00e4 my\u00f6t\u00e4\u00e4ns\u00e4 palajavat tajuntaani nuo vanhat rakkaat luulelmat. Juurtuneen tavan ja jokap\u00e4iv\u00e4isen tottumuksen voimalla ne valtaavat herkk\u00e4uskoisen mieleni, melkeinp\u00e4 vastoin tahtoanikin.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n En koskaan voi vierautua niihin my\u00f6ntym\u00e4st\u00e4 ja luottamasta, jos vaan oletan ne sellaisiksi kuin ne todella ovat, nimitt\u00e4in tosin jonkun verran ep\u00e4ilt\u00e4viksi, kuten jo on osotettu, mutta kuitenkin sangen todenn\u00e4k\u00f6isiksi, ja ett\u00e4 niit\u00e4 muka on paljoa j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 uskoa tosiksi kuin kiist\u00e4\u00e4 kokonaan per\u00e4tt\u00f6miksi. Parasta siis ett\u00e4 taiten tahtoen itse pet\u00e4n itse\u00e4ni p\u00e4invastaiseen suuntaan ja uhmallakin jonkun aikaa otaksun kaikki varmimmatkin tietoni v\u00e4\u00e4riksi kuvitelmiksi, kunnes sitten etuluulot kumpaiseltakin puolelta p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tasapainoon eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n huono tottumus en\u00e4\u00e4 voi horjuttaa arvostelukyky\u00e4ni saamasta oikeata tietoa todellisuudesta semmoisena kuin se on. <\/span><\/span><\/p>\n <\/a> Oletan siis ett\u00e4 ei Jumala, joka on hyv\u00e4 ja itse totuuden l\u00e4hde, vaan joku voimallinen ja viekas hornan henki on oikein tarmonsa takaa ylt\u00e4ytynyt minua pett\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taivaan avaruus, ilma, maa, v\u00e4rit, muodot, \u00e4\u00e4net, sanalla sanoen: koko ulkoinen maailma ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sikerm\u00e4 pett\u00e4vi\u00e4 unia, joilla h\u00e4n on osannut kietoa herkk\u00e4uskoisuuteni pauloihinsa. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n Katselen itse\u00e4ni. Minulla ei ole k\u00e4si\u00e4, ei silmi\u00e4, ei lihaa eik\u00e4 verta, ei aisteja: harhaluulo vain, joka uskottelee minulla sellaisia olevan. Piinnyn itsepintaisesti t\u00e4h\u00e4n uuteen k\u00e4sitykseeni ja pysyn siin\u00e4. Jospa sitten en kykenisik\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n oikean totuuden perille, niin pid\u00e4nh\u00e4n ainakin visusti varalta sit\u00e4, mink\u00e4 todella varoa voinkin, nimitt\u00e4in etten usko v\u00e4\u00e4ri\u00e4 luulelmia ja etten p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuota petturihenke\u00e4 en\u00e4\u00e4n valamaan viekotuksiansa mieleeni, olkoonpa h\u00e4n sitten kuinka voimallinen ja ovela tahansa.<\/span><\/span><\/p>\n Oletan siis ett\u00e4 kaikki mit\u00e4 n\u00e4en on pelkki\u00e4 valekuvia. En usko ett\u00e4 koskaan on ollut olemassa mit\u00e4\u00e4n semmoista kuin petollinen muistini esittelee. Minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n aisteja; ruumis, muoto, ulottuvaisuus, liikunto ja paikallisuus ovat pelkki\u00e4 olemattomuuksia. <\/span><\/span><\/p>\n *****<\/span><\/span><\/p>\n Mummon puhe tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan ja mun keskittymiseni alkoi herpaantua. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in en muista mit\u00e4\u00e4n mummon h\u00f6pin\u00e4st\u00e4, sill\u00e4 aloin tuijottaa ikkunaa ja ajatella kuinka mukavalta tuntuisi n\u00e4hd\u00e4 siin\u00e4 tutut kasvot. Tarkemmin sanottuna ajattelin Hannua ajelemassa mummon pihanurmea ilman paitaa. <\/span><\/p>\n Ja siin\u00e4 samassa sain tekstarin. Se oli Hannu. Se kysy, et miss\u00e4 m\u00e4 viivyn ja olinks m\u00e4 saanut rahaa. M\u00e4 vastasin et m\u00e4 oon viel\u00e4 mummolla ja et se on seonnut lopullisesti ja vaan jaarittelee jotain ihan himmeet\u00e4. Kello oli jo vaikka mit\u00e4 ja t\u00e4\u00e4 koko suunnitelma uhkasi kusta oikeen kunnolla. Mua alkoi taas kiukuttaa oikeen kunnolla, mut m\u00e4 en uskaltanut keskeytt\u00e4\u00e4 mummoa, m\u00e4 olin jotenkin puoliksi halvaantunut pelosta ja raivosta ja kun se koko tilanne oli niin vitun outo.<\/span><\/p>\n Sit tuli taas viesti. Hannu sano, et se tulee vaikka hakemaan mut sielt\u00e4. Ja et se oikeestaan oli l\u00e4htenytkin jo k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ja oli jo siin\u00e4 Radioasemantien tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mun t\u00e4ytyi v\u00e4h\u00e4n sulatella t\u00e4t\u00e4. Ei se koskaan aiemmin ollut laittanut mulle mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista, ei se itse asiassa ollut koskaan l\u00e4hett\u00e4nyt mulle yht\u00e4\u00e4n viesti\u00e4 ennen t\u00e4t\u00e4. No, en m\u00e4 kerennyt t\u00e4t\u00e4 kauaa ajattelemaan.<\/span><\/p>\n Hannu sy\u00f6ksyi sis\u00e4\u00e4n kuin tuuliisp\u00e4\u00e4. Yhdell\u00e4 loikalla se oli mun takana ja heitti mut tuoleineni sivuun. Ensimm\u00e4inen isku repi mummolta jalan irti jostain puolesta reidest\u00e4. Peitot lensi lattialle ja toinen ly\u00f6nti paljasti jo valtaosan sen sisuskaluista. M\u00e4 vaan tuijotin ja kuuntelin kun se ulisi, tai ulisi siihen asti kun sen p\u00e4\u00e4 vier\u00e4hti t\u00f6m\u00e4ht\u00e4en lattialle. Sitten oli vaan sellaisia tahmean maiskahtavia ja heikosti rusahtelevia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Hannulla ei ollut paitaa ja sen kaupungin hommissa ruskettunut yl\u00e4vartalo oli v\u00e4rj\u00e4ytynyt punaiseksi. Todellakin v\u00e4rj\u00e4ytynyt, ei niin et se olisi t\u00e4ynn\u00e4 jotain roiskeita, vaan se oli t\u00e4ysin punainen niinkuin se olisi upotettu maalip\u00f6ntt\u00f6\u00f6n. Ja sen naama oli my\u00f6s t\u00e4ysin punainen paitsi sen silm\u00e4t, ne loisti kuin ledivalot.<\/span><\/p>\n Sitten m\u00e4 nukahdin.<\/span><\/p>\n Niinkun varmaan arvasitkin, kirjoitan t\u00e4t\u00e4 nyt kun t\u00e4st\u00e4 kaikesta on jo kulunut hetki. M\u00e4 pelastuin. Oon Hannun luona V\u00e4in\u00f6l\u00e4ss\u00e4. Se lohdutti mua ja sanoi, et sen oli ollut pakko tehd\u00e4 se, kun se oli tajunnut et ei se ollut mun mummo, mummo oli kuollut jo aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Se oli sellainen ranskalaisfilosofi kuin Rene Descartes ja et se oli tappanut ja sit nylkenyt mun mummoni ja pukenut sen nahkan p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja et sill\u00e4 olis muutenkin ollut pahat mieless\u00e4.<\/span><\/p>\n Hannu on nyt suihkussa, mut kun se tulee, me menn\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4\u00e4n mun \u00e4itin luona. Vittu YOLO.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Summer of Live & Dead Art, 7.7. – 4.8.2017<\/a><\/p><\/blockquote>\n